sunnuntaina, marraskuuta 27, 2016

Kolme hyvää









Yksi päivä ystäväni käväisi meillä. Hän kertoi, miten heidän kodissaan on ollut jo pidempään sellainen tapa, että joka ilta jokainen sanoo kolme hyvää asiaa siitä päivästä. He ovat näin kuin huomaamattaan lisänneet tyytyväisyyttä elämään. Heidän lapsensa  oikein odottavat sitä hetkeä illasta. Heidän esimerkkinsä innoitti meidätkin kokeilemaan samaa. Emme ole muistaneet tai häsellyksessä joutaneet joka ilta tähän, mutta aika usein olemme. Välillä monena iltana peräkkäin. Minusta on hellyttävää, kun joku pikkusista kysyy, että voitasiko me sanoa tänään ne kolme hyvää asiaa. Niinä iltoina todellakin voidaan.


Asiat ovat pieniä. Toisinaan häviävän pieniä, minullakin. Mutta sellaista päivää ei ole, ettei niitä löytyisi. Tänä iltana yksi tytöistä mm. mainitsi, että "se, kun äiti antoi meidän sekoitella lääkkeitä." Eivät ole sekakäyttäjiä, vaan leikkivät lääkäriä ja tekivät tomusokerivesiseosta lääkkeiksi. Annoin, vaikka olin päättänyt sokerittomuuden laajentamisesta koskemaan myös muuta perhettä.

Minun yksi kolmesta hyvästä oli, että käväisin So-bloggareiden tapaamisessa, vaikken olisi millään joutanut. Olin vain hetken, mutta osasin tehdä pienen pillihimmelin. En olisi uskonut itsestäni. Sillä, kuten maalauksistani näkyy, olen suurpiirteinen ihminen. Näpertelyyn sormeni ovat liian nakit. Tai ehkä se johtuu siitä, että aivoni eivät tahdo tehdä mallin mukaan. Haluaisin aina soveltaa. Se on hyve ja pahe. Esimerkiksi toisinaan leivonnaiset onnistuvat tosi hyvin (mutten pysty antamaan reseptiä). Toisinaan ne eivät todellakaan onnistu. Aivoille olisi varmasti kehittävää, jos välillä tekisi ihan malin mukaan. Eikö sitä väitetä, että esim. legorakennelmat ohjeista kehittävät matemaattista älyä tai kehittävät hahmottamista. Siinä ois minulle työsarkaa, ainakin paikan hahmottamisessa. Suuntavaistoni vuoksi olen aina vähän eksyksissä.  Mutta, jokataupauksessa jonkinlaisen himmelin sain aikaan ja ohjeitten mukaan. Kiitos Saltunraitin  Anna ja Meidän kotiin Jenni ja Sinooperi. Innostuin tästä ja luulen, että saan innostettua muutaman tyttönikin. Ihania kampauksia toteutti Ideataskun Niina, mutta minä viivyin vain niin pienen hetken, etten ehtinyt ottaa kampausta.





Ohjeiden mukaan tekemälläkin voi keksiä jotain omaa jujuja mukaan. Mutta jos on suurpiirteinen, luomisvimmainen, voimakas halu tehdä omalla tyylillä täytynee itse eniten kuunnella sitä puolta. Taiteessa pitää luoda omaa, ei plagioida. Ei plagiointi ole fiksua käsitöissäkään, jos myyntiin tekee. Siis, että kopioi toisen idean kuosissa tai mallissa ja alkaa tehdä myyntiin. Sitä tapahtuu silti hämmästyttävän paljon.  Jos on taiteellista taipumusta kopiointi on aika helppoa, mutta silloin ei voine olla aidosti ylpeä omasta tekemisestään?
Itselleni on tärkeää tehdä juuri omanlaista taidetta. Kannustan siis kaikkia taiteesta kiinnostuneita taiteen tekemiseen, mutta sanon, että löydä oma, omintakeinen tyylisi. Vaikka omassa tekemisessä olisi eväitä ihailemaltasi taitelijalta, laita siihen jotain omaa, erilaista juttua mukaan. Voit vaikka miettiä, millaisia piirustuksia tai maalauksia teit lapsena tai nuorena. Mikä aihepiiri innosti tai mitkä värit kiehtovat sinua, mikä voisi olla se sinun juttusi. Erottumalla ja kuuntelemalla sisintä - löytyy se, mikä ei ole vain hetken juttu. Se, mikä kantaa ja vie pitkälle. Jos siis mietit, että huvittaisi kokeilla maalaamista, niin kannattaa kuunnella itseä ja antaa mennä. Se on mukavaa ja rentouttavaa.



Niin, mitä ne kaksi muuta hyvää mun päivässäni olivatkaan? Se, että lapset leikkivät sopuisasti illalla sitä (sokerilituku)lääkäriä ja että tehtiin päivällä yhdessä hyvää ruokaa, vaikkei se mennyt ihan ohjeiden mukaan. (Hyvää ruokaa tarkoittaa myös, ettei se palanut uunissa.)




Hyvää yötä! t. Virpi






perjantaina, marraskuuta 25, 2016

Harmaata ja vaaleanpunaista

Harmaana harmaata vasten on sää nimittäin. Sitä olen miettinyt, että miten se kesäyön harmaus tuntuu ihan järjettömän kauniilta. Miksi tämä marraskuun harmaus ei näyttäydy minun silmiini yhtä hienolta? Olisiko aika vaihtaa asennetta, koska lunta ei läheskään aina tähän aikaan vuodesta ole? Olen muistellut kesäöitä Kuusamossa. Niitä iltoja, kun järven pinta on tyyni ja istun tai istumme laiturilla. On aivan hiljaista, vain jostain kaikuu taivaanvuohen vaimea määkäisy. Kiireettömyys.
Näissä kesäillan kaihoisen kauniissa tunnelmissa on syntynyt pari taulua.



Harmauteen tuo valoa kahden nuorimman ipanan synttärit. Toisia juhlittiin tänään. Oli iloiset, eloiset juhlat. Oli söpöjä ja vilkkaita eskarilaisia. Onneksi meillä oli ohjelmaa lähes joka minuutille, sillä pienikin ohjelmoimaton aika meni painiksi. Sellaiseen en ole rauhallisen tyttölauman (ja yhden pojan) äitinä tottunut. En oikein osaa hahmottaa, milloin leikki on kivaa kisailua ja milloin se onkin tappelua. Ei sillä, ettei meillä tapeltaisi, mutta tytöt tappelevat räkyttämällä ja jos oikein tulistuvat, niin saattavat olla toisen hiuksissa kiinni. Silloin todellakin tiedän, että nyt pitää puuttua.






Vaikka siis sää vetää vähän suunpieliä alaspäin, harmaa on hyvä väri. Sen sadat sävyt kiehtovat minua. Harmaa on siitäkin mukava väri, että se korostaa muita värejä. Ehkä suosikkini tällä hetkellä on harmaa yhdistettynä vaaleanpunaiseen tai okraan.






Ipana maalaa aurinkoisemmilla sävyillä. Hän halusi maalata papalle isänpäivätaulun. Teimme sen tällä helpolla tyylillä. Hän piirsi ja väritti ekaks papan kuvan öljypastilleilla ja sen päälle maalasi värikkäitä raitoja Märällä pensselillä ja akryylimaaleilla. Öljypastelli hylkii märkää maalia, niin alla oleva piirustus ei peity. Tuli kyllä aika papan näköinen taideteos.





Tällä tekniikalla on samalta taitelijalta tulossa muutama taulu pukinkonttiinkin...

Nyt taitaa hetkeksi valostua. Lunta satelee...


ps.

Olen vienyt ja lähettänyt uusia tauluja ja kortteja jälleenmyyjilleni: Ten arttiin Lempäälään, Ideanalleen Seinäjoelle, Museokauppaan Lapualle ja Your Piece of Finland:lle Rovaniemelle.

Itse olen pitämässä pop up Taidegalleriaa ensi viikon ajan Seinäjoen Torikeskuksen katutason Pop up tilassa. Sydämellisesti tervetuloa!

Olen myös Helsingin Kaapelin joulussa 9.-11.12 Kaapelitehtaalla. Tulkaapa moikkaamaan! :)

maanantaina, lokakuuta 31, 2016

Tänä aamuna...

..pinkaisin ylös jo ennen kuutta. Oli levännyt olo, sillä menin hyvissä ajoin nukkumaan eilen illalla. Juokasin kasvismoothien ja lähdin tunnin juoksulenkille. Sen jälkeen keittelin puuroa lapsukaisille ja he lähtivät koulutielle iloisesti reput selässään keikkuen.

                                    Tällä viikolla saan uudet kortit painosta. Tässä yksi malli.
No, ei kuitenkaan ihan näin!  Tulipa vain mieleen, että ajatella jos olisin tähänkin vuodenaikaan reipas ulkoilmaihminen.
Heräsin kylläkin laittamaan lapset kouluun, mutta olin enemmän tokkurassa, kuin he. Paleli. Miksi minä tyhmä valvoin taaskin liian myöhään? Onneksi illalla lämmitetty takka oli yhä lämmin. Värjöttelin sen edessä ja kannustin lapsia syömään edes vähän jotain. Itselleni ei aamuisin maistu aamupala ja usein päivä on jo pitkällä, kun muistan etten ole syönyt mitään. Ensimmäisenä mielessä saattaa käydä suklaa, mutta olen ollut nyt 2 kuukautta sokerilakossa. Yksi tyttäristäni alkoi kanssani tähän projektiin. Olemme luvanneet itsellemme viikossa yhden herkuttelupäivän. Se on ollut yleensä perjantai. Onnittelen itseäni, sillä en olisi ikinä uskonut, että pystyn tähän.



Raahasin  aamusta maalausvermeet takan ääreen ja aloin maalata. Alkaa marraskuu ja minä maalaan kesää, tyyntä kesäiltaa.  Minulla on meneillään kaksi tilaustaulua, jotka ovat vaatineet enemmän työtä, kun osasin odottaa. Se johtuu siitä, etten ole ihan ymmärtänyt, mitä asiakkaat toivoivat. 
Olen saanut niin usein positiivista palautetta, että aloin ehkä jo luulla, että ymmärrän heti millaista taulua asiakas ajattelee. Kadotinko jonkin yhteyden?

Tarvitsin siis tämän viime viikolla aloitetun maalauksen, jota tänään jatkoin. Tähän tauluun tuli mieleni maisemaa. Tyyneyttä, halua ymmärtää ja hiukan haikeuttakin. Tuo tyttö on kesyttänyt linnun, mikä on vaativa tehtävä. Hän haluaa ymmärtää sitä. Se on kuin luovuus, joka pitää houkutella luo. Se vaatii aikaa ja tilaa hengittää. Olen maalannut useamman tämän aiheisen maalauksen. Minulle nämä ovat ymmärrys - tauluja. Milloin mitäkin asiaa pitää työstää näitä ymmärrystauluja maalatessani.



Nyt aion mennä nukkumaan ollakseni huomen aamuna pirteämpi. En sentään kuitenkaan juoksulenkille heti aamusta lähde. Mutta jos kävelylle iltasella.




















keskiviikkona, lokakuuta 26, 2016

Taidetta lasten kanssa


Iloitsen, että minulla on vielä tuo yksi kotityttö.  Hänen kanssaan on mukava porista, ihmetellä elämää ja tehdä kaikenlaista. Toisinaan maalaamme yhdessä, mutta ehdimme tekemään kaikkea muutakin...






Tosin, usein meillä on vain kaksi hiljaista tuntia, kun jotkut koululaiset lähtevät kympiksi ja ekat pääsevät jo kahdeltatoista. Seurani kai kuitenkin on aika kuivaa, kun kuopus ehtii toisinaan kysellä, että milloin koululaiset tulevat.

Vastikään meillä oli pari vähän erilaista päivää. Olimme tekemässä eskarilaisten kanssa joulukorttiprojektia. Viime vuonna taiteilimme myös eskarilaisten kanssa tauluja ja painatimme niistä kortteja. Kortit menivät todella hyvin kaupaksi, joten eskarilaiset saivat tehdä monta retkeä tienaamillaan rahoilla. Minä tykkään niin kotona kuin kouluelämässä, että esim. reissuille tienataan itse rahaa, näin retken arvo tuntuu suuremmalta ja samalla saadaan vaivihkaa yrittäjyyskasvatusta.










Tänä vuonna taulujen aiheet olivat tontut ja ketut. On hyvä, että on monenlaisia taidetuokioita. Toiset ovat vapaampia ja toiset ohjatumpia. Nämä taulut tehtiin ohjatusti, kuitenkin niin, että jokainen sai tehdä omanlaisensa. Jaoimme lapset eri tiloihin niin, että kerrallaan oli vain 2-3 lasta tekemässä.  Lasten maalatessa tontuille nuttuja ja ketulle turkkia, aikuinen seisoi vieressä märän paperin kanssa, joten saimme pyyhittyä ylimenevät maalit heti tuoreeltaan. Minä vahdin, etteivät lapset päässeet ilottelemaan väriseoksilla, ettei sävyistä tulisi likaisia. Olemmehan tekemässä nyt tuotteita myyntiin;).






Tauluista tuli aivan ihania, yhtä ihania, kuin itse eskarilaiset. Heistä tuli het kerralla kavereitani.  Näissä tauluissa on iloa ja persoonallisuutta.

Tauluista tulee taidenäyttely viikoiksi 47-49 Seinäjoen kirjastoon.
Kortit tulevat myyntiin Niemistön eskariin Seinäjoelle lähipäivinä. Minäkin voin näitä välittää. Korttien tuotto menee eskarilaisten retkiin.




Huomenna kuopuksella on hoitopäivä. Minä aion laittaa omat joulukorttimallit painoon. Vuosikalentereita odottelen jo...



ps. Monta mukavaa, innostavaa tilaisuutta tulossa:

Taideilta Itämäen talolla 8.11, joululauluesityksiä, yhteislauluja, taidenäyttely ja kakkupöytä.
Pop up joulugalleriani Torikeskuksessa 28.11- 4.12
Kaapelin joulu Helsingissä 9.-11.12

Sydämellisesti tervetuloa!





perjantaina, syyskuuta 23, 2016

Lämpimän maan värejä ja -kaupunkeja

Sain tehtäväkseni maalata taulun, jossa on väriä ja Espanjan tunnelmaa. Ennen viime kesän matkaamme sinne, mielikuvissani Espanjan värit olisivat fuksian punainen ja turkoosi.

Matkan jälkeen ne värit eivät tunnukaan minun Espanjan väreiltäni. Minun muistoissani Espanjan värit ovat aamun ja illan värejä. Aamulla kun lämpö väreilee ilmassa ja tekee kaikesta hieman utuista tai illan auringonlaskun värejä: utuisen hiekan väriä, nudea, okraa, valkoista, sinisen sävyjä, lilaan taittavia illan värejä, haileaa turkoosia, ehkä vihreää ja oranssia ja lohen punaista...

Maalasin kaksi taulua, joiden kuvat laitan myöhemmin.

Meillä oli reissullamme auto vuokralla, joten pystyimme vierailemaan eri kaupungeissa. "Kotipaikkame" oli Fuengirola. Teimme retket  Malagaan, Marbellaan, Rondaan, San Pedroon, Mijasiin ja Granadaan.


Fuengirolan väri minulle on oranssi sekä okran sävyt, ehkä vihreäkin.
Fuengirolassa, kotimme lähellä oli vihreä lampi, jossa uiskenteli kilpikonnia. Kävimme yksi päivä kävellen niitä katsomassa. Päätimme palata maantien sijaan rinnepolkua takaisin. Hetken matkaa kuljettuamme, etummaisena kulkevat huomasivat, miten käärme luikertelee meitä vastaan. Palasimme pikitielle.












MALAGA


Tässä kaupungista oli jotenkin kauniin sininen tunnelma, vai satuimmeko siniseen hetkeen?










Näiden talojen värit viehättävät minua erityisen paljon. Näitä sävyjä olen nyt käyttänyt maalauksissani.






Kaupunkikierroksen jälkeen kävelimme isoon puistoon, jossa istuimme pitkän aikaa. Lapset viihtyivät leikkipuiston telineissä. Pimeän tullen Malagan linna hohti hienosti iltavalaistuksessaan. Oman tunnelmansa loi katusoittaja, jonka soitto kaikui kiviseiniä pitkin kauaksi asti.


MARBELLA: ssa
Kävimme hämmästelemässä valtavia huvipursia ja avoautoja.







Marbellalla on maine rikkaiden ja kuuluisien lomapaikkana. Niitä ei meidän tuttavapiiriin oo ruuhkaksi asti sattunut, mutta yhden poikamme bongasi. Ja pääsi yhteiskuvaan.






Marbellasta löytyi myös torikojuja, vaikka se tunnetaankin lähinnä kalliimpien merkkiliikkeiden paikkana.




 RONDA
Jos olet lomalla Fuengirolassa ja mietit, että jossakin lähikaupungissa haluaisit käydä, kannattaa valita Ronda. Meidän mielestä se tarjosi eniten huikeita elämyksiä. Itse matkalla todella hienot näköalat ja ehkä vähän jännitystäkin. Tie ei silti ollut liian kapea, että olisi hirvitänyt, kuten jossain Turkin vuoristokylämatkalla. Silloin piti istua silmät kii ja kädet ristissä. Ronda on vuoristokaupunki ja tie sinne vie vuorten läpi. Rondan värit ovat ruskean ja vihreän eri sävyt.
















Rondassa pörräsi niitä japanilaisturisteja, joista viimeksi kerroin, kun hienojen kalliojyrkänteiden ja siltojen sijaan he alkoivatkin kuvata nähtävyyttä; paria suurperhettä:)





SAN PEDRO

Rondasta ajellessamme, oli kaunis, lämmin ilta. Pysähdyimme ihaselimaan auringon laskua San Pedron rannalle.  Hienon sinisen eri sävyjä, lilaa ja hiekkaa.







MIJAS

On Fuengirolan lähellä oleva vuorenrinnekylä. Sen valkoiset talot näkyivät meidän kotitalon ikkunoista. Täällä oli aivan erityinen, valkea tunnelma, joka illan hämärtyessä taittoi siniseen. Tämä paikka ispiroi taiteellisesti eniten. Heti kotia päästyämme, aloin maalata taulua näistä taloista. Laitan sen kuvan, kun se on valmis.







 Fuengirolan markkinoilta omilla säästöillä ostetut lelut, pääsivät mukaan Mijasiin.








Itse Pablo Picassokin sattui paikalle.



GRANADA

 Matka Granadaan nautimme maisemista. Menimme sinne rantatietäpitkin ja palasimme sisämaan tietä. Mennessä tuuli puisteli välillä autoa silloilla. Illalla oli vielä kovempi tuuli, joten minä huokaisin helpotuksesta, että pimeällä paluumatkalla ajelimme sisämaasta. Päivä Granadassa oli erittäin kuuma. Meinasimme lähkähtyä ensi metreillä. Siksi jäätelöiden jälkeen suuntasimme varjoisaan puistoon, jossa vietimme päivän kuumimman ajan. Illemmalla kävelimme keskustassa. Granadan värit; vanhaa roosaa, turkoosin sävyjä, sinistä...















Tämä katu jäi mieleeni. Pitkä, kapea, katulyhtyjen ja puiden reunustama. Näitä rakastan! Olen maalannut jo useita tauluja tästä kadusta. Viimeksi eilen viimeistelin taulua tämän tyylisestä kadusta (tänään vein sen Sellaan). Maalaustani katsellessaan, lapset alkoivat muistella matkaamme. Siitäpä tulikin mieleeni tehdä tämä postaus.

Muut tämän matkan postaukset:
http://keltainenkeinutuoli.blogspot.fi/2016/08/aurinkoa-muistellen.html

http://keltainenkeinutuoli.blogspot.fi/2016/06/perhereissulta-kotiutuessa.html