#blogi

Your Piece Of Finland

Kävin heinäkuun lopulla viemässä taulujani Rovaniemelle ihanaan Your Piece Of Finland liikkeeseen. Se sijaitsee Rovaniemen keskustassa Lordiaukiolla. Yrityksen on perustaneet kaksi Riikkaa Rovaniemeltä.





 

Aiemmin heillä on ollut myynnissä korttejani ja vuosikalentereita. Nyt vein uusia korttimalleja sinne ja aika monta tauluakin.






Myymälän sydämellinen Riikka esitteli meille liikettään. Tätä liikettä vaoin suositella design:in ystäville, sillä täällä on kaikkea kaunista ja laadukasta. Tämä liike ei myy krääsää.Pienehkö liike,mutta paljon myytävää. Huippuja lahjaideoita.






 









 

 
 Paljon Suomalaisia tunnettuja merkkejä, kuten  Parikka, Balmuir, Kaino, Vimma, Arabia ja monta muuta.





 ja jotain oikein lappalaista





Siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi Rovaniemellä käynyt. Meille se näytti aurinkoiset kasvonsa. Aloin jopa innostaa nuoriamme hakemaan opiskelemaan Rovikselle, kun lukiosta pääsevät Peruin kylläkin hetimiten ehdotukseni, kun muistin miten pitkä matka sieltä on Seinäjoelle. Tietysti ajoimme sen jätkänkynttilän yli ja kävimme Ounasvaaran rinteillä ja jätskit nautimme keskustassa.

Samalla pohjoisen reissulla tapasimme monta rakasta ystävää ja -sukulaista. Saimme poimittua hilloja reilusti tai enhän minä arvannut suuntavaistoni kanssa suolle lähteä. Keskityin kehumiseen ja pakastamiseen.










Ope käski

Kukin vuorollaan avaa kotioven ja kaivaa repustaan pinon papereita: "Nää pittää olla huomiseksi"  Oli Helmitunnusten allekirjoitusta, ryhmätoivelappua, terveydenhoitajan lappua ja ne kaikkein kamalimmat; valokuvauslupalaput. Jos joskus tuskailet täyttäessäsi yhtä tai kahta valokuvauslappua, niin muista silloin minua. Se saattaa helpottaa;). Minä täytän niitä kahdeksalle koululaiselle ja yhdelle päiväkotilaiselle (no, ihan vähän liioittelin, sillä isoimmat saattavat täyttää ne itse, mutta minulle jää se allekirjoitus:)). Minun suurpiirteinen tyylini ei meinaa millään mahtua niihin pieniin ruutuihin. Toivon, että digitalisaatio yltää sille saralle mahdollisimman pian ( ja että niillä jäis muistiin vanhat tiedot.)



Lappujen jälkeen he kaivelevat repuistaan kirjat; "Nää pitää päällystää"- vaativat. Yritän sanoa, että se on turhaa muovin tuhlausta, sillä kirjojen kannet ovat nykyisin niin vahvaa ja muovimaista pintaa, että kyllä ne kestävät. "Mutta, ku ope käski." Minä päällystän ja puhkon ilmakuplia. En ole oppinut, vaikka luulisi näin monen vuoden kokemuksella.




Liimaavat vuorollaan jääkaapin oveen lukkarinsa. Ovi on täynnä niitä. Räknäämme, löytyykö joka aamulle joku, jolla alkaa koulu ekaluokkalaisen kanssa yhtä aikaa. Isompi voi jeesata pientä niinä aamuina, jos en ole kotona. Melkein aina olen.  


Opettelevat koulurytmiin huolettoman kesän jälkeen, stressaavat siitä. Eivät saa iltaisin unta, kun pelkäävät etteivät saa unta. Oppivat kyllä rytmiin ihan helposti, tiedän sen vanhastaan, enkä stressaa yhtään. Stressaan sen sijaan koulumatkan turvallisuudesta. Muistuttelen pyöräilemään tien reunassa ja katsomaan risteyksessä tarkkaan, etteivät varmasti jäisi autojen alle. Toivon jokaisen saavan ystäviä. Muistuttelen kertomaan kaikesta kiusaamisesta ja syrjimisestä, kohdistuipa se itseen tai toisiin. Muistuttelen, ettei heistä kukaan syrjisi muita, ei katsoisi halveksien ketään. Rytmiä yritän opetella minäkin tehdä lupauksia terveellisimmistä elämäntavoista;).



Ilmoittavat edellisenä iltana, että lenkkarit ovat liian pienet ja liikkaa on huomenna tai aamulla, että pyörän kumi on tyhjä. Etsivät aamuisin kadonneita kypäriään ja oikeanparisia sukkia. Ja ihan kohta joka syksyiseen tapaan arki alkaa rullata eikä äitikään jaksa hämmästellä täytettävien lappujen määrää.





Minun syksystäni näyttää tulevan mukava ja työn täyteinen:

* Minulla on maalattavana useampi akustiikkamaalaus tilauksesta.

* Elokuun 18. päivä menen Raahen taiteiden yöhön Kahvila Hippuun. Siellä on minun ja Marika Koskimäki- Ketelän yhteisen taidenäyttelyn avajaiset.

* Syyskuun ensimmäiseksi viikonlopuksi minut on kutsuttu Reisjärvelle opiston yrittäjyyskurssille kertomassa yritystarinani.

* Syyskuussa on myös Habitare 13. - 17.9. Sitä odotan ja jännitän. Olen valmistellut sitä pitkään. Olen käynyt Helsingissä Habitarekoulutuksessa ja suunnitellut yhdessä osastoni sisustajani kanssa meille kauniin tilan. Olemme saaneet todella mahtavia ja mukavia yhteistyökumppaneita, jotka esittelen jokaisen blogissani lähiaikoina. Olen saanut myös huiput esittelijät osastollemme ja yhden bloggarin vierailijaksi:) . Tervetuloa siis osastolle 3c40, piensisustus ja taide - osastolle.

*Syyskuun viimeisenä perjantaina taitaa olla vielä tunnelmallinen ja musikaalinen taideilta Oulussa. Se varmistuu ihan pian, joten kerron sitten lisää.

* Uudet kotisivut ja verkkokauppani aukeaa ihan pian.



Auringonlaskun aikaan

Olen miettinyt, että onko muillakin samanlain, kun mulla, että kun vuorokausi vaihtuu tai vuodenaika, niin niissä on jotain taikaa, mikä kiehtoo. Kun talvi vaihtuu kevääksi, kuljen kuin ilmassa. Kun kesäilloissa alkaa tuntua syys, tuntuu haikealta ja kauniilta. Kai se on vähän kaikissa meissä suomalaisissa tämä sama?



Joka ilta ja joka aamu saan ihastua siihen samaan; auringonlaskuun ja auringon nousuun. Kesällä siis ehdin usein nähdä samoilla silmillä niin laskun kuin nousunkin, sillä en meinaa malttaa mennä nukkumaan. Yritän metsästää tauluihini niitä nousujen ja laskujen tunnelmia. Yks ilta oli erikoinen ilma; satoi vettä ja paistoi. Taivas oli kuin purppuran värisessä tulessa. Onneksi mieheni ymmärtää myös näiden laskujen päälle tai ehkä hän ymmärtää enemmänkin sen päälle, että auringonlaskut ovat minulle tärkeitä. Hän hoputti minut äkkiä autoon ja ajeli peltoaukealle, jotta saisin kuvata auringonlaskua äkkiä, ennen kuin on myöhäistä. Vettä satoi ja minä kuvasin auton ikkunaa aukaisten ja välillä huppu päässä hiippaillen.









Meillä ei ole meren rantaa, mutta onneksi on lakeus.
Minä iloitsin, että maalattavanani on auringonlasku lakeudella. Samana iltana se sai hiukkasen verran samoja sävyjä.




Visit Mikkeli

Munsta tuntuu, että Mikkeliläiset ovat hauskoja tyyppejä. Laittavat sellaisia nimiä, kuten Kirkonvarkaus. Se on siis alue, jossa asuntomessut tänä vuonna ovat. Oheiskohteiden nimet ovat puolestaan Kenkävero ja Naisvuori. Nimiä, jotka jäävät mieleen ja takuulla niillä on jokin historiallinen merkitys.

Kenkäveeronimen historiasta on monta selitystä. Erään tarinan mukaan entisajan savolaisilla oli tapana panna silloisessa kenkäveron saaressa kengät jalkaansa kirkkoon mennessään ja riisua ne taas kirkosta palatessaan. 

Ennenvanhaan, kirkkoon tultiin usein veneellä. Mikkelin Kirkkopuistossa sijainnut kirkko näkyi kauas. Kerrotaan, että se hävisi venematkalaisilta näkyvistä Kirkonvarkauden sillan kohdassa. Kirkko meni piiloon ja siitä tuli nimi Kirkonvarkaus.

Tarinan mukaan silloisen Mikkelin kirkonkylän vanhimmat naiset kiipesivät Akkavuorelle ja nuoremmat Naisvuorelle nähdäkseen monen kilometrin päässä olevasta taistelusta. 






Olimme Mikkelissä melkein koko perheellä. Kaveriperheenämme oli Metsolassa Riitan perhe.
Majoituimme vaunuinemme Mäntyrannassa. Se on edullinen paikka. Lapsemme viihtyivät hyvin, koska saivat uida ja saunoa. Alueen rakennukset ovat vähän ränsistyneitä, muttei se meitä haitannut. 

Tämä oli pieni, parin yön reissu. Ensimmäinen ilta oli kaunis. Saunoimme, uimme, istuimme nuotiotulilla ja ihailimme järvimaisemaa. Seuraavan päivän satoi aamusta iltaan. Onneksi messujen mediapäivä oli aurinkoinen. Minä ja Riitta tutustuimme messuihin ja perheemme keskittyivät uimiseen.







Kaunis kesäilta. Väsyttää, mutta ystävän kanssa on niin kivaa, ettei malta mennä nukkumaan.



Hauskojen nimien lisäksi hauskan vaikutelman Mikkelistä antoi Kyyhkylän kartanon Navettagalleria, jossa on Ritva Nurmen taidetta. Tämä paikka oli hupaisa ja innostava. 

Navettagallerian kierrätysmateriaalista tehdyt hahmot ovat hurmaavia. Mehupullot muuttuvat mummeleiksi, lattiaharjat vuohenpääksi. Hauskaa, miten inhimillisiä ovat arjen esineet. Tämä taiteilija näkee kai maailman lapsen silmin. 















Kenkävero on alue, jossa on käsityöläisten puoteja. 










 Täällä tapasimme korujen tekijän Kirsi Mannisen. Hänen Little Big Woman koruilla on tarinansa. Näiden sormusten nimi on Otava, sormuksen kivet muodostavat otavakuvion.




Nämä värikkäät kuosit on suunnitellut Hilge, eli Elisa Hillgen. Hän on sisutanut yhen messukohteen 17, Ainoa Villa Helkan.

 Ihastuin tähän Paula Ruuttusen keramiikkaan. Jokainen kuppi ja kannu on yksilö.





 Samasta tilasta löytyy myös Pauliina Hukkasen kauniita kierrätysmateriaalista valmistettuja koruja.



Kalaparkki  on yritys joka valmistaa tuotteita kalan nahasta. Näiden tekijä on Ossi Kumpulainen. Aika hauskoja ja tyylikkäitä lompakoita. 

 

 Pauliina Rundgrenin työtila ja tuotteiden myymälä sijaitsee myös Kenkäveron alueella.
Hänellä on myynnissä kauniita koruja ja sisustustavaraa. Tämä hylly on tämän kesän uutuus.




Kotia palatessamme, olen jatkanut tällaista maalausta, jonka aloitin kesäkuun lopulla. Tässä taulussa sain jatkaa järvimaisemafiilistelyjä. 




Jatkoin myös tällaista isoa ( 100x150cm) koivutaulua, joka tulee myyntiin verkkokauppaani, kun sivujen uudistus on saatu tehtyä. Toivottavasti minulla on uudet sivut elokuun loppuun mennessä.