torstaina, toukokuuta 18, 2017

Tunturikoivu

En tiedä, kumpi on ihanampi aamun- vai illan valo. Molemmat kiehtovat. Eilen aamulla ihailin aamun valoa matkalla Mikkeliin.  Ihailin heräävää kevättä ja ensin peltomaisemia ja sitten järvimaisemia. Ajattelin, että muistavatkohan Jyväskylän seudun ihmiset olla onnellisia, kun heillä on niin kauniin järvet.


Asuntomessut ovat tänä kesänä Mikkelissä 14.7. -13.8. Alue on Saimaan rannalla. Maisemat ovat huikean kauniit! Lähes joka tontille on näkymä järven selälle. Ovat varmasti onnellisia kodeistaan.




Messualueella oli kuhinaa, sillä perjantaina on lehdistöpäivä. Kodit pitäisi saada mahdollisimman valmiiksi siihen mennessä.

Vai ottavatko itäsuomalaiset tämän letkeämmin, kuin Eteläpohjanmaalla. Iloisesta itäsuomesta puhuivat ja huitoivat päästäkseen kuvaan:).







Taidettani tulee siellä messualueen ensimmäiseen kotiin, kohde 1. Se on siis aivan alueen alussa Sievitalon koti Tunturikoivu140.

Tämä koti on jo valmis ja sisustuskin hyvin pitkällä. Kattoa ja piha-alueita olivat viimeistelemässä. Tämän kodin hauska ja huomiota herättävä yksityiskohta on nämä keltaiset pylväät terassilla. Tykkään tästä kodista erityisesti, sillä se on sisustettu raikkaasti ja tunnelmallisesti. Se on myös juuri sopivan kokoinen kahden aikuisen ja yhden nuoren koti. Kodissa on tilava, avara olohuone ja sopivan kokoiset makkarit. Terassitilaa on runsaasti.


Tällaiselta näyttää valmis Sievitalojen Tunturikoivu. Kuva otettu heidän esitteestä.

Tämän messukodin sisustussuunnittelijana toimii Linda Baki. Olemme soitelleet ja viestitelleet Lindan kanssa ja näin suunnitelleet maalauksiani. Oli kiva tavata tämä uusi yhteistyökumppanini nyt livenä. Yhteistyömme on sujunut todella mutkattomasti. Mukava, että meillä on jo uusia yhteistyökuvioita vireillä




Tähän kotiin tilattiin iso taulu, jonka pohjana oli talon asukkaiden hääkuva. Valokuva oli otettu Mikkelin Naisvuorelta ja takana näkyi Mikkelin merkittävimpiin maamerkkeihin kuuluva näkötorni. Tein maalaukseni ihan eri kulmasta, kuin valokuvassa oli, mutta tuo torni pääsi maalauksessa isoon osaan.


Toinen tauluistani on koivunrunkotaulu, joka sopii väritykseltään tähän kotiin oikein hyvin.

Tämän kodin yhteen huoneeseen tulee yksi iso Manuela Bockon maalaus.





Tässä kodissa, kuten kai muissakin tänä kesänä, on runsaasti viherkasveja.


Sekä keittiössä että kylpyhuoneessa on kauniit laatat.


Ajelin samana päivänä kotiin ja ehdin vielä tyttäreni kanssa metsään ilta-auringon aikaan. Ihailimme ilta-auringon kajoa puiden välissä ja metsän tunnelmaa. Ajatella, että meidän kodin lähellä on näin kaunista. Muistammeko me olla onnellisia siitä? Onneksi tänä iltana muistimme.


perjantaina, toukokuuta 12, 2017

Muuttoaikeita





"Minä aion muuttaa isona Skotlantiin tai Espanjaan. Espanjassa oli niin ihanaa, kun saatiin koko ajan uida ja syödä jätskiä" selitti 4 vuotias.  Minullakin on käynyt Espanjaan tai mihin tahansa muutto mielessä.  Luulen, että suurimmalla osalla Suomalaisista on, kun palelee aina vaan. Kun on sinnitellyt talven yli sitä ajattelee ansaitsevansa aurinkoa ( ja jätskiä, mutta kun ei tarkene sitäkään syödä). "Skotlantiin haluaisin muuttaa siksi, koska en tiedä siitä mitään, niin haluaisin nähdä, millaista siellä on. Mutta jos se olisi täynnä poliisiautoja, niin lähtisin heti pois. Helsinkiin en todellakaan muuttaisi, sillä siellä niitä on. "
 Laps rukka pelkää poliiseja. Ei auta, vaikka enonsa voisi lieväentää heidän ammattikuntansa mainetta, mutta sillä ulkonäöllä se ei ole helppoa;). Olimme nimittäin tässä vasta Helsingissä. Mieheni parkkeerasi automme johonkin epämääräiseen paikkaan ja juoksi äkkiä hakemaan pitsaa. Eiköhän mustamaija ajele juuri silloin siitä hitaasti ohitse ja minä hermoilemaan, että nyt tietysti sakottavat väärästä pysäköinnistä. Eivät sakottaneet, tuskin edes huomasivat meitä. Kohta toisenkin kulman takaa ajeli poliisiauto, joten lapsi julisti, että Helsinkiin en muuttaisi, kun joka puolella on poliiseja. Kyseli sitten myöhemmin, että "tarkoittaako sakottaa sitä, että joutuu vankilaan?"

Jurvakin on pois suljettu tulevaisuuden asuinpaikoista, sillä sinne on Seinäjoelta niin kivinen, kaitainen ja mutkainen tie ja liukaskin lie. Sellainen matkapahoinvoivan lapsen ja liukkauskammoisen äidin painajaistie. Näyttelyn purkureissulla yhdessä päätimme, että tänne ei muuteta ikinä. Ei, ellei ministeriöltä tule määrärahoja leveämpään ja suorempaan tiehen. Muuta vikaa Jurvasta emme siihen hätään keksineet.

Isommat lapset puhelevat muuttamisesta aina silloin tällöin, vaikka kenellekään se ei ihan vielä ole ajankohtaista. He aikovat muuttaa Helsinkiin, Ouluun, Tampereelle tai vaikka Lontooseen. Seinäjoelle he eivät aio todellakaan jäädä. Minä hymyilen, että niinhän se kuuluu mennä. Hyvä, kun itsenäistytte ja itken jo etukäteen, että miten sen sitten voi kestää. Ajattelen, ettei meillä voi olla niin huono tuuri, ettei kukaan lapsista palaisi takaisin Seinäjoelle, vaikka tiedän, että hyvinkin niin voi käydä. Ei minunkaan sisaruksista yksikään ole muuttanut takaisin Pattijoelle ainakaan vielä.

Kuopus näitä muuttosuunnitelmia kuullessaan kyseli epätoivoisella äänellä, kuten jokainen lapsistemme joskus, että onko pakko muuttaa isona kotoa pois. Vastasin hänelle, kuten jokaiselle vuorollansa, ettei tarvitse. Saat aina asua täällä. Huokasi sitten helpotuksesta ja puheli, miten ikävä tulisi, jos muuttaisi. Niin hän, kuten muutkin alkoi suunnitella, miten sitten isona asuu täällä omien lastensa kanssa. Se on niin harvinainen asumismuoto nykyisin, että epäilyttää, että kukaan heistä tähän oikeasti jäisi tai palaisi.

Me muutimme tähän 10 vuotta sitten muutaman muun muuton jälkeen. Olin viimeisillään raskaana ja väsynyt edellisen kodin siivouksesta ja tavaroiden pakkaamisesta. Kun astuin tämän kodin kynnyksen yli, huokaisin, että täältä muutan vain taivaaseen tai vanhainkotiin. En ole muuttanut suunnitelmia, muuta kuin hetkittäin toukokuisessa räntäsateessa.



´
Keväistä viikonloppua toivoo Virpi

ps. Uudistunut verkkokauppa on avautunut:Keltaisen keinutuolin kauppa

ps 2. Saanen alkuviikosta uusimmat kortit ja printit painosta. mm. tätä " Kevät puistossa" saa sitten a4 printtinä yleisön toiveesta.


Ylin kuva: Pihla Mäkinen

tiistaina, toukokuuta 02, 2017

Kanteletarta

Siitä alkaa olla jo vuosi aikaa, kun istuimme yhdessä Marika Koskimäki -Ketelän kanssa miettimään, miten me kunnioitettaisiin taiteellamme 100 vuotiasta Suomea. Tuli huippu idea! Tulkitsemme taiteellamme Kanteletarta modernisti.


Tuomme näin esiin vanhaa ja perinteistä Suomalaista tekstiä, joka kuitenkin sopii nykyaikaiseen moderniin tilaan. Tekstinä Kanteletar oli houkutteleva valinta, koska Kantelettaren tekstit ovat puhuttelevia, niin sieltä löytyy tekstiä niin moneen elämäntilanteeseen. Ovat ne omalla tavallaan humoristisiakin.

Tämä on meidän yhteisteos. Maalaus minulta ja teksti Marikalta.



Näyttelystä mielenkiintoisen tekee se, että me molemmat käytämme samoja materiaaleja, mutta eri menetelmin. Minä maalaan siveltimin ja palettiveitsin. Marika taiteilee tunnelmia kirjaimin ja viivoin.


Tämä Marikan teos on mielestäni erittäin kaunis!

Tämä maalaus on runosta "Laulan lasta nukkumahan"




Näyttelyssä on mukana meiltä molemmilta omia teoksia sekä muutama yhteisteos, jotka on toteutettu vaihtamalla teoksia keskeneräisinä. Tässä olemme haastaneet itsemme uskaltamaan taiteen tekemistä ihan uudella tavalla. On ollut huikea kokemus sotkea toisen aloittama teos!

Näyttely kiertää muutamissa eri paikoissa tämän vuoden aikana mm. Raahessa Taiteiden yössä on näyttelyn avajaiset Kahvila Hipussa. Ihan ensin se nähdään Seinäjoen sairaalan Y-talon kahvion näyttelytilassa. Pystytimme näyttelyn sinne tänään.

Tästä Marikan facesivulle

p.s Jos tiedät näyttelypaikkaa eri puolella Suomea, johon nämä taulut sopisivat, niin vinkkaa meille <3 kiitos!






Elokuus

tiistaina, huhtikuuta 25, 2017

Huttaroon keinutuoli






































Keinutuoli on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani kaluste. Ostin sen Pattijoen Vanhasta Eedwartista, kun olin 18 vuotias ja muuttamassa kotoa Ouluun opiskelemaan. Tietysti tarvitsin ennenkaikkea keinutuolin. Ostin myös pari nojatuolia vieraita varten. Sängyn sain tädiltäni ja muutaman astian äidiltäni. Niillä pääsin hyvin oman elämän alkuun.

Olen omistanut keinutuolille oman kirjoituksenikin Se keinutuoli.


Minulla on ollut tapana maalata keinutuolissa pieniä tauluja sen lisäksi, että olen istunut siinä vauva tai isompi lapsi sylissäni. Keinutuoli on ikään kuin toiminut vaatimattomana ateljeenani. Siitä siis syntyi nimi yrityksellenikin: Keltainen keinutuoli.


Keinutuoli edustaa minulle hyvää tuulta ja hitaita päiviä. Jos päivä ei ole hidas, niin istuessaan keinutuoliin sitä väkisinkin rauhoittuu. Keinutuolissa istuessaan on aikaa ajatuksille. Se on leppoisten jutustelujen paikka.






Viime torstaina sain keinutuolin myös kaulaani. Ajattelin pitää korua ainakin taideilloissa ja muissa taidetapahtumissa. Saattaa olla, että se on tullut roikkuakseen kaulassani kaikki päivät. Se on niin iloinen. Se voi muistutella minulle hitaudesta ja huolettomuudesta.  





Korun teki minulle Huttaroo. Se on yritys, joka tekee uniikkeja koruja asiakkaan mallin mukaisesti. Huttaroo tarkoittaa eteläpohjanmaan murteella askartelua, näpertelyä ja puuhastelua. Huttaroo on kahden Seinäjokisen naisen, Anna Koskimäen ja Kati Aurasen yhteinen yritys.




Halusin korun logostani. Lähetin vain Huttaroolle kuvan käyntikortistani, josta he tekivät minulle korun. (Logoni on piirtänyt aluksi veljeni Henri Heimoartista, siitä yksinkertaisemmaksi muokkasimme sitä Petrus poikani kanssa viime kesänä.) Ehkä vielä maalaan tuohon koruunkin tuon yhden pinnan keltaiseksi, jos osaan noin pientä maalata.

Huttarookoru voisi olla ihana lahja äidille tai mumolle. Sen voi teettää esim. lapsen piirustuksesta tai vaikka vauvan jalan jäljestä. Millainen koru voisi yllättää ylioppilaan tai valmistuvan...?



Mukavaa tiistaita toivottelee Virpi kontaten lattialla (iso teos työn alla. Sitä ei onnistu keinutuolissa maalata.)



torstaina, huhtikuuta 20, 2017

Yllätysreissulla

" Hammaslääkäriin" sanoin, kun menin hakemaan lapsiani yksitellen koulusta tuntia ennen sen loppumista. Katsoin hetken heidän hölmistyneitä ilmeitään, kunnes kuopus sai luvan kertoa, että meillä on YLLÄTYS!


Olimme nimittäin esikoisemme kanssa miettineet, mitä mukavaa voisimme tehdä pääsiäislomalla. Päätimme järjestää yllätyksenä pikku reissun Tallinnaan. Jouduin kysymään lapsille koulusta vapaata vipan tunnin. Ihanat opettajat olivat siis juonessa mukana. Edellisiltana pakkasimme salaa matkalaukut. Lapset  kyselivät useampana päivänä, mitä tehdään pääsiäisenä? Eikö lähdetä mihinkään? Eikö tule vieraita? Kuivaa! Minä hykertelin mielessäni tyytyväisenä.
Yllätyksen paljastettua oli kiva huomata lasten reaktiot. Osa hihkui riemusta, osa oli hölmistyneitä, joku epäili, että häntä huijataan.

Satamassa oli poikkeuksellisen vähän väkeä. Tavallisesti meitä ei juuri edes huomata, kun solahdamme väkijoukkoon. Nyt huomasin yhden jos toisen huulilta, kun laskivat lastemme määrää. No, onhan meitä:).


Tarkoitus oli siis lähteä katsomaan Tallinnan kevättä, mutta...



 


 ...räntää satoi vaakaan ja paleli.


Siispä hyppäsimme bussiin (ts. ostimme sataman R-kiskalta bussiliput) ja ajelimme vain huviksemme aamutuimaan. Näimme siis Tallinnaa tällä kertaa isommalta alalta, kun tavallisesti. Menimme bussilla kauppakeskus Rocca al Mareen. Se on siinä eläintarhan lähellä, mutta näin kylmällä säällä eläintarha ei houkutellut.


 

 





Hotellimmekin oli eri puolella, kuin yleensä. Se sijaitsi vanhan kaupungin toisella puolella kylpylähotelli Park inn by Radison Meriton. Se oli kiva, erityisesti kylpylän vuoksi, jossa kävimmekin molempina päivinä.

Tyttö ikkunalla


Onneksi toinen päivä oli aurinkoinen, vaikkei lämmin sekään. Hiimailimme vanhassa kaupungissa, puistoissa ja kirkoissa aistimassa pääsiäistunnelmaa.

Kevein kengin kevätsäässä.


Yllättävän hyvin jaksoivat lapset kulkea, vaikka kävelimme monen monta kilometriä. Vinkunaakin tosin välillä kuului.











Kun ajelimme yöllä kotiin. Rakkaat ystävämme Inkoosta olivat sillä aikaa saapunet meille. Aamulla sitten tapasimme heidät. Heidän perhe oli kasvanut yhdellä koiralla viime näkemästä. Lapset hoivasivat koiraa mielissään.


Oli mukava, sosiaalinen pääsiäinen. En siis maalannut sipaustakaan pääsiäislomalla. Nyt olen sitten ollut täysi höyry päällä.

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Marmorointi/ pääsiäisjuttuja lasten kanssa osa 3/3


Marmorointi on vanha tekniikka koristeluun. Me marmoroimme tänä pääsiäisenä kananmunia, massamunia, paperia ja kulhoja.







Laita astiaan vettä, tipauta tippa, pari väriä. Voit laittaa useampaakin väriä ja tikulla vähän sekoitella värejä toisiinsa. Upota kananmuna veteen ja pyörittele vähän. Valmis.







Samalla tekniikalla, vähän laakeammassa vesiastiassa marmoroimme kulhoja ja pahvikortteja.
Näitä maaleja käsitellessä kannattaisi olla kumihanskat, koska maali ei lähde helposti pelkällä vedellä pois. Myös haju on ärsyttävää, vaikkakaan maalien korkit eivät tarvitse olla kauaa auki ja tekniikka on muutenkin nopeaa.