#blogi

Taulukeikalla

Muutamassa kodissa Helsingin seudulla nyt kaikuu nyt vähemmän. Monessa kodissa on nyt entistäkin kauniimpaa, vaikka kauniita olivat kyllä ennen taulujakin. Vein viikonloppuna tauluja Helsinkiin, Espooseen ja Porvooseen.

Vein tauluja Pohjoisesplanadille  Rahoitusyhtiö Frontin tiloihin. Nämä ovat heidän uudet tilat ja ne on sisustettu todella upeasti! Tilojen sisustuksen on suunnitellut sisustusarkkitehti Elina Hirvelä. Olen aika iloinen, että pari isoa akustiikkateostani pääsi tämän näiden tilojen seiniä koristamaan ja kaikua poistamaan. Nämä taulut ovat isoja 120x200 ja 120x240cm kokoiset.

 Tämä " Minun maani" maalaus pääsee pian hyllyn päältä seinälle.

 Tämä teos " Sinä päivänä tuuli puhui hiljaa" on saatu jo seinälle


Taitava suunnittelija Elina Hirvelä



Upeita lamppuja Frontin tiloissa.

Tästä Front :n sivuille




Samalla sain ihailla Esplanadin jouluvaloja ja vilahtaa ohi Tuomaan markkinoiden. Stokkaan ikkunankin olisin niin mielelläni nähnyt ja näyttänyt lapsillekin, mutta tällä kertaa emme ehtineet mitään muuta, kuin viedä tauluja. Lapset olivat serkkulassa sen ajan, kun kiersimme koteja. Tapasin monta mukavaa ihmistä, joten reissu oli oikein onnistunut.

Näiden ihanien kotien asukkaat laittoivat taulut seinälle heti ja lähettivät minulle kuvat, kiitos!

" Tuuli matkaa tunturiin"
Taulun koko 120x180cm.


" Huolettomuus"

Tämän kodin tyttönen oli ihanasti ilahtunut, kun tunnisti taulusta itsensä ja oman kissansa. He viettävät siinä huoletonta lapsuutta, joka jatkuu toiveikkaana tulevaisuuteenkin. Taulun koko 120x200cm.



ps. Toimintojen talon näyttely jatkuu tällaisenaan joulukuun loppuun (paitsi vähentyy myytyjen taulujen myötä koko ajan pikku hiljaa) Joulun jälkeen vaihdan osan tauluista uusiin. Näyttelyni on siellä tammikuun loppuun asti.

ps2.Viime viikolla pystytin pienen myyntinäyttelyn Vaasan Kotijoukkueen tiloihin. Yksi sinne tuleva, iso teos on vielä keskeneräinen, mutta tällä viikolla vien senkin.

ps3.Seinäjoen Pohjassa, Pultrantie 33: ssa on Tunnelmallinen joulupuoti, josta löytyy kaikkea ihanaa jouluun. Siellä on myynnissä mm. kalentereitani ja joulukorttejani.


Joulutunnelmissa -Virpi-



Kauniin elämän koulussa

Kun tulin kotiin, oma kotimme tuntui hyvin vaatimattomalta ja sisustamattomalta. Mietin, että pitäisiköhän mun alkaa sisustamaan? Se on tuttu tunne minulle, sillä näen työni puolesta valtavasti todella kauniita koteja. Silti omasta kodistakin tykkään. Siellä on kotoista. Tykkään ainakin, kun on siivottu ja viety suurin osa tauluista ja maalipurkeista muualle, kuin olohuoneeseen.

Kun tulin kotiin, mietin myös, että pitäisiköhän mun laittaa ruokatottumukset paremmalle raiteelle. Pitäisi jättää vehnä pois ja sokeri. Sokerittomalla olen aina toisinaan ollutkin viikkojen tai kuukausienkin pätkiä, mutta sitten taas antanut itselleni luvan. Olen ollut vaikka jouluun asti tai johonkin juhlaan asti. Päättänyt, että silloin saan syödä, mutta sitten jatkan taas tällä linjalla, mutta kuinkas on käynyt? Sokerillinen elämä on jäänyt päälle. Aloituspäivät ovat niin vaikeita. Kun vauhtiin pääsee, niin se tuntuu helpommalta.

Tulin siis kotiin SO-bloggareiden "Kauniin elämän koulu"- illasta.





Ilta vietettiin kauniisti sisustetussa  Kotini on helmeni bloggarin, kodissa. Siellä meille kertoi Lotta Lahti uudesta e-kirjastaan: Lupa nauttia- Kauniin elämän pääruoat. Hän on toimintaterapeutti, hyvinvointivalmentaja ja opiskelee parhaillaan ravitsemustieteitä. Lotta on tehnyt kirjan yhdessä ravintovalmentaja, hyvinvointikouluttaja Mirka Tuovisen kanssa. Tämän kirjan kaikki reseptit ovat laktoosittomia, maidottomia, vehnättömiä, gluteenittomia.  Resepteissä ei käytetä valkoista sokeria. Pääpaino on puhtailla raaka-aineilla, kasviksilla ja kasviproteiinilla ja joukossa on myös kananmunaa ja kalaa.

Tutustuin Lottaan kerran yhdessä yrittäjien koulutuksessa. Hän tuntui heti jotenkin tutulta, siis sellainen välittömän oloinen tyyppi. Hänen kanssaan oli kiva jutella ja olemme myöhemminkin pitäneen yhteyttä. Hän on mm. lahjoittanut vauvan vaatteita meidän tulevalle ipanallemme.

Valmistimme illan aikana Lotan kanssa illan aikana porkkanahummusta ja raakasuklaakakkua. Tykkäsin. Kakkua olemme testanneet kotonakin. Marraskuun tyttöjen synttäripöytään ovat tulossa porkkana-sekä punajuurihummus ruisnappien päälle.





Kotini on helmeni bloggarin, Marikan kotoa.



 
Yksityiskohtia Marikan kodista.

Saan antaa lukijoilleni alekoodin Lupa nauttia - Kauniin elämän pääruoat e-kirjaan. Alekoodilla: KAUNIS10 saat -10% alen kirjasta. Pääset verkkokauppaan TÄSTÄ. Tämä on hyvä joululahjaidea hänelle, joka haluaa huolehtia itsestään.

Tämä alekoodi on voimassa vuoden loppuun asti. Aloitetaanko yhdessä (taas) terveellisempi elämä, kauniin elämän koulu?

Lauantaiterveisin: Virpi (joka käy säännöllisesti neuvolan puntarilla tarkastuttamassa, montako grammaa taas on kertynyt)



Tämän postauksen vastineeksi sain Lupa nauttia- Kauniin elämän koulun e.-reseptikirjan











Mitä kivvaa me tehtäis?

Tänään muistuivat mieleen ajat, kun olin muuttanut lapsuuskodistani Ouluun. Olin 18 vuotias. Viikon päätteeksi iski aina tuskaisa koti-ikävä toisin sanoen ikävä pikkuveljiäni, jotka olivat 7, 9 ja 11 vuotiaita. Nuorin heistä oli kait eniten odottanut kotiinpaluutani. Tuskin sain kotiovenani auki, kun hän jo ryntäsi kysymään " Mitä jännää me tehtäis?" No, me teimme jotain jännää, kuten maalasimme, pukeuduimme, valokuvasimme, askartelimme, kokkasimme tmv. Toisinaan en olisi jaksanut heti alkaa tehdä yhtään mitään, mutta pikkuveljeni ei malttanut odottaa, että olisin ensin rauhassa huokaissut ja kertonut Oulukuulumiset.

Meidän perheen kotityttö on pian viisi vuotias. Hän on käynyt päiväkodissa kahden vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. Muut päivät hän on kanssani kotona. Muut sisarukset ovat kaikki jo koulussa.
Tyttönen aloittaa heti herättyään kysellä, kuten pikkuveljeni aikoinaan, "Mitä kivvaa me nyt tehtäis? Kun jotain kivaa tehdään, hän alkaa jo kesken jutun kysellä:  "mitä me sitten tehdään, kun tämä juttu on tehty?" Tällaisia kysymyksiä meillä ei ole juuri aiemmin kyselty, sillä jos lapsella on suunnilleen saman ikäinen kaveri kotona, he kyllä tavallisesti keksivät tekemisensä itse. Täytyy vain olla askartelumateriaalia, kyniä, papereita, maaleja, pelejä, leluja. Kyllä tämäkin ipana osaa jonkun verran leikkiä yksinkin, mutta yleensä hän toivoo meidän tekevän yhdessä jotain kivaa. Aina en jaksaisi tai joutaisi. Tänään me teimme popcorneja, koristelimme joulua kotiin ja paketoimme lahjoja. Lapsi vannoi olevansa jo niin iso, että osaa säilyttää salaisuudet. Jää nähtäväksi, vihjaileeko hän lahjojen sisällöistä sisaruksilleen.

Ensimmäiset koululaiset kotiutuvat jo 12 jälkeen, joten sen jälkeen alkavat yleensä kotileikit tai toisinaan koiraleikit.





















Yks päivä teimme tällaisia kampauspäitä. Näitä teimme siskojeni kanssa myös lapsuudessa. Paperiahan voin kihartaa saksien terällä, joten hiuksiin saadaan kiharaa. Tietysti näitä hiuksia voi myös leikata.












Joku päivä Louna teki tällaisen taulun. Tai tätä taulua teimme kolmena päivänä, jotta kerrokset saivat kuivua välillä. Minä neuvoin vieressä, että taivas maalataan suorin vaakavedoin märällä pensselillä (sitten kuivumaan). Lumin töpöteltiin maahan ja lumipyry kapealla pensselillä sen jälkeen, kun taivas oli kuiva. Sitten hän maalasi kapealla pensselillä pikkutonttuja hipsuttelemaan. Ensin lakit ja nutut, kuivumisen jälkeen parrat ja jalat.

Mitähän kivvaa me huomenna keksittäis? Jos sinulla on antaa ideoita jouluisiin juttuihin, niin otan kiitollisena vastaan (tonttuovi on jo tehty).

Takkatulen ääreltä (pihalla myräkkä) -Virpi-




Peacy Creations



Kerroin jokin aika sitten olleeni yrittäjäkurssilla, jossa mm. kerroin yritystarinani. Samalla kurssilla oli myös nuoria yrittäjiä, opistolaisia, jotka silloin suunnittelivat yrityksiään. Tutustuin yritteliääseen poikaporukkaan Artturi Aholalaan, Johan Karjulalaan, Andreas Aholaan ja Leo Pelkoseen.  Lupasin sponssata heitä yrityksensä alkutaipaleella. 


Aivan kuten Mööpelin(Linkki Mööpelipostaukseen) poikien tekemisistä näidenkin nuorten tekemisestä paistaa into ja itsevarmuus. Mua jotenkin hellyttää se. Nämä nuoret, joilla on kirkas katse, mieletön tekemisen palo ja meininki, eivät taida olla niitä, joiden syrjäytymisestä tarvitsee olla huolissaan. Yrittäjyys on varmasti myös yksi hyvä keino kehittää itsetuntoa.  Siinä saadaan energian keskittymään johonkin, mistä varmasti oppii ja on hyötyä koko elämän ajaksi. 




Pojilla, on yritys, joka on nimeltään PEACY CREATIONS (tuosta linkki heidän sivuilleen). 
Yrityksen ideana on rohkaista lapsia tutustumaan englannin kieleen heidän tuotteidensa kautta. Heidän päätuotteenaan ovat englantia opettavat lastenvaatteet, mutta kieltä opettava pelikin on tulossa. Poikien yrityksen tavoitteena on saada lapsille ensikosketus englannin kieleen jo varhaisessa vaiheessa. Pojat aikovat pitää lapsenmielisen ajattelun mukana kaikessa tekemisessään, mikä näkyy teidän tuotteissaan. Yhdessä paidoista lukeekin näin:






Pojat sanovat, että heidän mielestään lapsilla on nykyään liian kiire kasvaa isoksi. Jos on liian kiire kasvaa aikuiseksi, menettää huolettomuutensa. Lapsenmielisenä voi olla vapaasti oma itsensä ja nauttia elämän jokaisesta hetkestä.

Yksi päivä posti toi meille paketin. Se oli Peacy Creationilta. Kun avasin sen, sanoin, että jaahas, 90-luku on todellakin tullut takaisin. Jos nuoret suunittelevat paitoja, joista minulla tulee mieleen 90- luku, niiden täytyy olla muotia. Paidat olivat just sopivat kahdelle perheemme nuorimmaiselle. Heidän mielestään paidat olivat ihanan väriset. Kun puin paidat lastemme päälle, molempien ensimmäinen lause oli " Ihanan lämmin!" 




Kuopus oppi jo paitansa sanat enkuksi.












Pojat haluavat paidoillaan opettaa englannin sanojen lisäksi värejä. Heille on tärkeää, että paidoissa on iloiset värit. Nämä paidat tulevat olemaan kuopuksen päiväkotipaita ja ekaluokkalaisen koulupaita. 



Jäämme odottelemaan uusia malleja, uusia tuotteita, uusia sanoja, mitä opetella.
Onnea ja menestystä poikien yritykselle! 

(Kaupallinen yhteistyö, eli postaus tehty paitoja vastaan)

Lintuja ja lakeutta -maalauksilla hiljaisuutta

Toisinaan minulle tulee olo, etten saa mitään aikaiseksi, mutta kun nyt katson viime kuukausien kuvia, niin olenhan minä aikaan saanut, ainakin maalausjuttuja. Kävin joku päivä hakemassa lastin akustiikkalevyjä. Minullahan ei ole kunnollisia tiloja niiden säilytykseen, joten nojailevat nyt seiniä vasten työtilassani, olkkarissamme ja keittiössämme. Meillä ei nyt ainakaan kaiu! Jotkut ovat ehtineet jo kyselemään, että olenko aloittanut heidän Habitaressa tilaamaansa akustiikkataulun. Nyt on monta aloitettuna ja pari valmiina.

Nämä kaksi  ovat viimeistä silausta vaille valmiita matkaan.

 Tämä taulu sai aiheensa runosta: "Taivaan muuttolinnun lailla"... Laitoin taulun nimeksi runosta lauseen: "Matkallansa muuttolinnut toistensa suojaan parveutui". Tämä taulu on iso, 120x240cm kokoinen. Tämä tulee uuden, korkean kodin portaikon yläpuolelle luomaan kauneuden lisäksi hiljaisuutta, akustiikkalevyä kun on.


Tämäkin taulu on iso 120x180cm kokoinen teos. Halusin tauluun tunnelman, että aamu valkenee, yön varjot väistyy. Toivon, että taulua katsoessaan tulisi rauhallinen ja valoisa tunnelma. Taulun nimeksi annoin  "Aamu valkenee".

Tämäkin taulu on nyt valmis. Tämä on ollut jo pidempään teon alla.
Tässä maalauksessa on lempeyttä ja voimaa!

Tässä yksityiskohta taulusta, niin näkee, mitan struktuurinen on taulun pinta.




Olin otettu, kun minulta pyydettiin maalauksia Seinäjoki-Areenan kabinettiin. Nämä ovat kaksi isoa akustiikkateosta, metri kertaa, eli  yhteensä neljä metriä pitkä teos. Tämä sai nimekseen " Lakeus, maisemani". Abstraktista maalauksesta voi erottaa lakeuden pellot ja Seinäjoen siluetin. Näiden taulujen tarkoitus on luoda kauneutta ja samalla poistaa tilan kaikua.

Kun kävin asentamassa taulut mieheni kanssa Areenaan, huomasin unohtaneeni pienemmän kameran putken kotiin. En saanut siis mahtumaan maalauksia edestäpäin samaan kuvaan. Käyn joku päivä uudelleen Areenassa kameran kanssa.

Areenan uusien tilojen sisustussuunnitelmasta vastaa sisusstussuunnittelutoimisto Mäkelä & Roos, jossa suunnittelijoina toimivat kaksi sydämellistä vahvaa naista, Nina Mäkelä ja Tiina Roos. 


Tänään olen ehtinyt kuunnella muutaman tunnin hiljaisuutta. Olen maalannut takkatulen ääressä. Äsken palasivat koululaiset juttuineen. Näemmä söivät välipalaa ja jättivät voit ja juustot pöytään (miten ne sais opetettua?) ja häipyivät pihamökkiin läksykirjoineen. Minun taitaa olla aika siirtyä kotitöiden pariin.

ps. Verkkokaupassani on nyt vuoden 2018 seinäkalenterit ja uusia joulukorttimalleja.
ps2. Toimiontojen talon taidenäyttely jatkuu vuoden loppuun saakka.
ps3. ARVONTA facesivuillani, Tervetuloa osallistumaan!

Mukavaa tiistaita toivottelee Virpi

Valkoinen puu

Marraskuu! Minä ripustelin jo joitain valoja tunnelman luomiseksi. No, myönnetään kannoin kuusenkin tupaan. En sentään vielä sitä metsästä hakattua, vaan sellaisen pienen muovisen Ikean kuusen. Marraskuun hämäryyteen joulun tunnelmointi tuo valoa. Nyt tunnelman kruunaa lumipeite, jonka emme totisesti toivo sulavan.





Lunta sateli hiljalleen kun kävelin Seinäjoen keskustassa. Olin iloinen saadessani kutsun bloggareiden pikkujoulubrunssille Valkoiseen puuhun. Kun avasin kahvilan oven vasteeni tulvahtivat kanelin ja kaardemumman tuoksut. Sisällä soivat joululaulut!


Oli mukava jututtaa muita bloggareita.

Kahvila on toiminut 2011 vuodesta asti Kauhajoella, kunnes se 2016 avasi toisen kahvilansa Seinäjoelle. Olen käynyt siellä monta kertaa kahvilla tai oikeammin teellä. Tämän kahvilan leivonnaiset ovat makeita ja isoja, joten jopa minä en niitä meinaa jaksaa syödä.
Olen suositellut kahvilaa kaikille Seinäjoella vierailleille turisteille. Kahvilan omistajat ovat Suomalais- Amerikkalainen pariskunta Kirsi ja Mark. Tässä kahvilassa saa amerikkalaisia herkkuja, jotka leivotaan Eteläpohjalaisista raaka-aineista. Kahvila on tunnelmallisesti sisustettu.





Brunssilla maistelin mm. näin komeaa porkkanakakkua ja ihanan mehevää red velvet kakkua.






Marenkeja maistelin myös. Näissä toisissa oli suklaan, toisissa piparmintun maku. 



 Valkoisesta puusta voi ostaa herkkuja myös kotiin. Heillä on myynnissä myös kahvilan omistajapariskunnan Kirsin ja Markin keramiikkaa.










Kanssani bloggareiden joulubrunssilla olivat bloggarit näistä blogeista: Kani vinossaKipot pinossa, Kotini on helmeniVoita ja suolaa, Puolitoista kerrosta kotia, Tuulialla, LumikallioSiskonpaneelisoppaaElämää keltaisessa talossaSaijisBöndevege

 ps. Kävin eilen pystyttämässä näyttelyni  "Varmaan myöskin kohdannet jouluenkelin" Seinäjoen Toimintojen talolle. Tässä näyttelyssä on joulutunnelmaa: meitteliäitä ja leikkisiä tonttuja ja enkeleitä, jotka suojelevat ja luovat toivoa. Mukaan on päässyt muutama taulu, jossa muistellaan kesää tai kuljetaan kaupungin katuja käsikädessä.

Toimintojen talolla on Taide- ja joululauluilta ti.7.11. klo 18.- 19.30.
Tervetuloa aloittamaan joulufiilistelyt, laulamaan perinteisiä joululauluja, kuuntelemaan
lauluesityksiä ja herkuttelemaan leivonnaisilla, kahvilla ja glögillä. Kahvilaa pitävää Nuorten 4H-yritys Naurava naapuri.




 Mukavaa marraskuuta toivottelee Virpi
























Jouten

Perjantaina 20.10.

Olen muutamaan kertaan tainnut mainitakin, että syksy on ollut hektinen. Kävi ilmi, että olin unohtanut pari juttua. Olin luvannut ottaa asiakkaaseen yhteyttä, mutta olinkin unohtanut. Tiesin vanhastaan, että kun näin alkaa käymään, olisi aika vetää happea. Aloin suunnitella lomamatkaa. Vanhimmilla tytöilläni oli hyvin samansuuntaiset haaveet. He olivat tienanneet matkarahansa 4H- yrityksiensä töillä.






Varasimme viime tinkaan matkan Teneriffalle, Puerto de la cruziin. Syysloman seutuvilla ei ollut enää kovasti matkavaihtoehtoja tarjolla, mutta meidän kriteerimme oli vain lämpö. Tiesimme, että Teneriffan eteläisellä puoliskolla olisi varmemmin aurinkoista, mutta tällä puolella kauniimmat, vehreät maisemat. Tätä puolta puolsi myös lukioikäisten shoppailuinto. Santa cruzin ostoskeskuksiin ja ostoskadulle oli bussilla meiltä vain puolen tunnin matka.




Halusimme edullisen matkan, joten hotellimme ei ollut mikään loistoisa. Se oli kuitenkin meidän mielestämme ihan hyvä, mutta sijaitsi korkealla rinteellä, joten sinne kavutessa 30 asteen helteessä tuli tuskanhiki pintaan.  Matkapakettiin ei kuulunut aamiainen, mutta maksoimme sen, sillä kokemuksesta tiedämme, että tavallisesti tukeva aamiainen korvaa lounaankin. Ensimmäinen hotelliaamiainen oli ankea, sillä leipä oli homeessa. Siitä tuli fiilis, että onkohan kaikki muukin vanhaa. Ei ollut aamiainen mikään makuelämys muutenkaan. Harmittelimme, että olimme varanneet aamiaisen, sillä hotellissamme oli iso jääkaappi ja keittotaso, joten olisimme hyvin kokanneet runsaan aamiaisen hotellillakin. Tuli jätettyä väliin useampikin aamiainen.







Lämpöä toivoimme ja sitä saimme. Asteita oli melkein koko ajan 30. Aurinko paistoi enimmäkseen, mutta pilvistäkin oli välillä. Tytöt uivat altaalla ja meressä ja snorklasivat. Minä luin kirjoja ja olin jouten. Keskustan rantaan en jaksanut raahata kirjaa ja wifikään ei pelittänyt. Siispä vain istuin ja ajattelin. Tuli pitkästynyt olo, jopa tylsää. Jännä tunne. En muista kokeneeni sellaista moneen vuoteen.






Katselin aaltojen loiskuntaa, kivien muotoja ja värejä. Katselin rakennusten muodostelmaa ja niiden värejä. Ajattelin uusia maalausaiheita. Katselin rapuja ja liskoja, joita vilisteli rantakivikossa ja muureilla. Vähän puistatti, kun tulivat liian lähelle. Minusta tuntui, että tarvitsin tällaisen pätkän joutenoloa. Minun ei tarvinnut palvella ketään. Ei huolehtia kenenkään syömisitä, läksyistä, kuskauksista, vaatteista. Minun ei tarvinnut selvitellä yhtäkään riitaa. Muutamiin sähköposteihin ja puheluihin vastailin. Viikko tuntui sopivalta ajalta olla tauolla, sillä ikävähän se yllätti kuitenkin kotijoukkoja ja hirveä maalausinto.








Olen mielissäni siitä, että omat lapset ovat niin helppoa ja kivaa matkaseuraa. Me kävelimme hirvittävän määrän kilometrejä, istuimme rannalla, etsimme ruokapaikkoja ja kiersimme niitä samoja kauppoja, joissa oli melkein sama tarjonta kaupasta toiseen. Onneksi löysimme viimeisenä iltana kivan puodin ja erittäin ystävällistä palvelua. Samalla kadulla oli toinenkin kiva kauppa ja yhtä ystävällinen myyjä. Näissä liikkeissä oli erilainen tarjonta ja mielenkiintoista designia.













Santa cruz:ssa kävimme kaksi kertaa bussilla. Eka kerralla kiersimme ostoskeskuksissa ja toisella kerralla kävelimme kauppakadun  päästä päähän. Ostin vain muutaman vaatteen itselleni, mutta tytöt ostelivat enemmänkin. Minun energiani meni pitkälle siihen, että keksin jokaisella jonkin kivan tuliaisen.


 




Hassua, että viikko muiden ruoilla saa aikaan innon takaisin kauhan varteen. Ravintoloista voisin mainita yhden, missä kannattaa käydä. Tyttären kaveri suositteli sitä meille. Kävimme siellä kaksi kertaa. Paikka oli siisti, eli tuli sellainen fiilis, että täällä tohtii syödä kaikkea (raskaana ollessa ruokamyrkytyksiä haluaa ihan erityisesti välttää).  Ravintola on hotelli Wallen alakerrassa. Tässä ravintolassa sai syödä 8e:lla buffetpöydästä kaikkea mahdollista jälkiruokineen. Hyviä vaihtoehtoja oli aika paljon. Juoma piti maksaa erikseen.




 


Kotiutumista seuraavan päivän siivosin ja maalasin kuin vimmassa. Hissuttelimme vielä toiseksi vanhimman tyttöni kanssa kahdestaan päivän kotona, sillä vanhin jäi Hesaan ja mies oli muun katraan kanssa Kuusamossa. Nyt odottelemme meille ystäväperhettä pohjoisesta. Joululaulut soivat, piparkakut on koristeltu, tortut leivottu, kynttilät palamassa, lahjat piilotettuna. Meillä on pikkujoulu!