Avoimet ovet ja tunnelmallinen taideilta Itämän talossa 9.10. klo 18-20


Tauluja Kaunialaiskotiin

Kerronpa tässä yhden taideprojektini vaiheet.


 
 
 Loppukesästä sain puhelun. Eräs pariskunta oli käynyt asuntomessuilla ja ihastuneet tauluihini. Asuntomessukoti oli Kontiotuotteen hirsitalo, jonka oli sisustuksen oli suunnitellut Kirsi Valanti. Sama suunnittelija oli suunnitellut heidänkin juuri ostamansa kodin sisustuksen. Tämä perhe halusi useamman taulun, sekä kotiinsa, että kesäkodilleen. He lähettivät kuvia sekä kodistaan, että kesäkodistaan, mutta koska kyseessä oli näin iso tilaus, lähdin käymään heidän luonaan Kauniaisissa. Samalla reissulla vein tauluja muillekin pääkaupunkiseudun taulujen tilaajille.

Koti on 70-luvun funkkistyylinen koti, jossa tiloja kolmessa kerroksessa. Ihan ylimmässä kerroksessa on valoisa olohuone, jonka yhtä seinää hallitsee iso valkea neliön mallinen upea takka. Olohuone on sisustettu Kirsi Valantin huonekaluilla, joten se on tunnelmaltaan ihanan harmoninen ja pehmeä, ehkä hiukan ylellinen. Minulla oli käynnilläni mukana useita tauluja, joita sommittelimme seinälle etsien sopivaa värisävyä ja taulun mallia. Perhe toivoi olohuoneeseen kahta taulua. Toinen sohvan päälle 100x150cm kokoinen paksuilla kiilapuilla oleva. Toinen vähän pienempi oven toiselle puolelle. Perheen isän harrastuksena on ollut purjehdus, joten he halusivat tauluunsa purjehdusteemaa ja merellistä tunnelmaa.
 


 
Tunnelma ison olohuoneen tauluun otettiin tästä taulusta, mutta teetetystä taulusta he halusivat isomman ja vaakasuoran mallisen sekä vähän tummempia sävyjä, jotta se kävisi paremmin kalusteisiin ja mattoon.

Lähetin välillä kuvia heille taulusta ja he pyysivät lisäämään hieman sinapinkeltaista sävyä ja toivoivat mereen lisää voimaa. Lisäsin. Tästä taulusta he pitivät kovasti ja minunkin mielestäni se sopii tähän tilaan todella hyvin.

 
 

Taulun nimi: Voimaa! Taulun sävyt otettiin sohvasta, matosta ja nojatuolista

 
Kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan mutkattomasti. Toinen olohuoneen tauluista ei miellyttänytkään tätä perhettä. He jättivät kokeiluun muitakin taulujani ja eräs toinen, raikkaamman värinen taulu sopi siihen tilaan paremmin. Etukäteen oli vaikeaa hahmottaa, miten taulut sopisivat yhteen. Niistä tuli ehkä liian saman sävyiset, joten tunnelmasta tuli liian raskas. Silloin tällöin tilaustaulujen kanssa käy juuri näin. Joskus luulen tajuavani, mitä tilaaja haluaa, mutten tajuakaan.

Tätä taulua ensin ajateltiin

                                    Tämä tauluun lopulta päädyttiin. Taulun nimi:
                                    Iloinen päivä. Tämä taulu oli asuntomessuilla
                                    Kontiotuotteen talon työhuoneen tauluna.
                                   (kuvattu kännykällä, joten laatu ei paras mahdollinen)              




Keskikerroksessa olevaan makuuhuoneeseen he halusivat taulun, joka sopii Valantin liukuvärjättyihin pellavaverhoihin ja muutenkin makuuhuoneen sisustukseen. Tämä taulu oli asuntomessuilla makuuhuoneen tauluna. Taulun nimi: Onnen aalto.

 
 
Kesäkodin tauluiksi perhe valisi nämä taulut. Kesäkotiin he halusivat koivutaulun ja taulun, jossa näkyy veden heijastuksia. Tästä tilasta sain kuvia, mutta tätä en käynyt paikan päällä katsomassa.

Tämä oli mielenkiintoinen, opettavainen, ihana projekti. Kiitos! ... myös siitä, että sain hyvän syyn käydä muutaman kerran Helsingin seudulla.


 




Budapest

 
Tuli takassa ja nokka tukossa. Äänikin on vähän painuksissa. Kauan odotettu Budapestin loma on ohi. Vaan kyllä sitä kannattikin odottaa. Se oli vieläkin parempi, kuin osasin toivoa. Tavallaan olin odottanut tätä matkaa lapsesta asti, sillä vanhempani kävivät siellä joskus, kun olin lapsi. Heidän matkansa oli kylläkin kiertomatka, joten kävivät muuallakin, kuin Budapestissä. He kertoivat silloin matkastaan niin innostuneesti ja näyttivät kuvia (ovat taitavia kuvaajia molemmat). Silloin päätin, että Budapestiin lähden minäkin joskus. Kun sittemmin vierailin muutamassa sen naapurimaassa, niin unohdin tämän toiveen, kunnes mieheni alkoi selailla viime keväänä netistä matkoja. Innostuin!

Tällä matkalla olimme ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma oli lämmin, kuten ilmakin. Me söimme rauhassa ja nautimme kiireettömyydestä. Me kävelimme jalkamme puuduksiin. Kuljimme metroilla, raitsikoilla ja busseilla ristiin rastiin ja näimme joka päivä erilaisen Budapestin. Ihastelimme sen rakennuksia ja patsaita, siltoja, katuja, katulamppuja...


  Koristeellisuus teki vaikutuksen. Rakastan yhdistelmää romanttinen ja rujo. Pyrin siihen tauluissanikin. Siihen, että ne olisivat kauniita, harmonisia, mutta rosoisia.


 Lamppuja olen aina rakastanut

 
On marsipaania, postipoikia, taiteilijaa ja sympaattisia talorivejä. Monien rakennusten julkisivu kaipaisi kohennusta. Kaduilla näki paljon kodittomia, mikä toi surullisen sävyn Budapestiin (ei kuvassa), mutta ehkä johonkin maalaukseen laitan puistonpenkillä nukkujankin? Ehkä hänet, joka nukkui joka ilta samalla penkillä nalle kainalossaan...


Vierailimme Budapestin suuressa synagogassa ja sen yhteydessä toimivassa museossa, joka esittelee juutalaisia perinteitä ja Unkarin holokaustin historiaa.


Joulukauppa keskustassa, toripöytä hotellimme edustalla ja kukkia kuninkaan linnan pihalla.
Näimme Budan ja Pestin.

Miehiä työssään ja yksi (pakko-)lomalainen auton renkaasta valmistetussa tuolissa
 
 
 

Tiedän, millaisia tauluja tulen lähiaikoina maalaamaan...

Muistelua, välipaloja ja välitöitä

 



 
Kirjoitettu la 13.9 iltana 
 
Sinä päivänä, kuten tänäänkin, aurinko paistoi kirkkaasti Pihlajiin, jotka notkuivat marjoista. Olin onnellinen ja ihmeissäni. Minusta oli tullut äiti! Esikoisemme täyttää tänään 14 vuotta. Tänään selasin esikoiseni vauva-albumia ja tuntui, kuin eläisin niitä hetkiä uudelleen. En edelleenkään pysty lukemaan Kaarina Helakisan Pikku-Riikan laulua kyynelittä. 

 Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

 Tänään sain taas innokkaimman maalauskaverini kanssa maalata yhteistä taulua. Hän on meidän perheen yhdeksäs lapsi. Hän on ihmeellinen! Yhtä ihmeellinen, kuin tämä ensimmäinen lapsi tai seitsemän muuta. Tämä tuntuu silti aivan erityisen ihmeelliseltä. Se johtunee siitä, että kuulen aina useasta suusta toistona, mitä hauskaa hän on sanonut, mitä erikoista hän on osannut.  Minulla on muutama yhteisteos tämän tirpanan kanssa (osa vasten tahtoani:). Meillä on muutakin yhteistä, kun intohimona maalaus. Olemme molemmat vasenkätisiä.

Tänään sain maalata myös muutaman tunnin ilman tätä säheltäjää. Sain maalata ihan yksin. Sinä aikana aikana kävi taulunkatsojia Espoosta asti. Ilahdun, kun joku haluaa tulla katsomaan tauluja tänne koti"ateljeeheni". (eivät toki pelkästään taulujen takia Seinäjoelle tulleet)





 
 
Perjantain iltalenkin päätteeksi piti rahdata nämä sisälle. Olen niin nauttinut näistä säistä, mitä on ollut viimepäivät. Varsinkin isoja tauluja on mukavampi maalata sisällä, kuin ulkona.
 


Olen aloittanut pitkää maalausta tilaustyönä. Koko 60x245cm. Tähän mennessä pohja on saanut pohjamaalin ja ensimmäisen kerran taustaväriä. Pian siihen pitäisi saada hahmoja ja liikettä. Näin isoon tauluun pohjamaalit ja taustamaalit on melkein pakko tehdä ulkona. Tämä tilaustaulu ei ole minulle helppo, mutta mielenkiintoinen se on. Kerron sen vaiheista täällä blogissani.


 
Välipalaksi kuumia koiria. Taidetta tämäkin? Vaikkakaan tätä emme keksineet itse, vaan näimme netissä jossain kuvan, josta matkimme. Eikö todellinen taide ole sitä, että keksii itse, luo jotain uutta? Maalatessani pidän ehdottoman tärkeänä sitä. Haluan keksiä, kokeilla, oppia. Leipoessanikin minulle on ylivoimaisen vaikeaa noudattaa ohjetta prikulleen. Tykkään aina vähän soveltaa. Olen suurpiirteinen: ripaus tätä, tujaus tuota... Aina ne eivät onnistu ja reseptiä on vaikea antaa.
 
 
 
                                    Välitöiksi pikkutauluja. Tuliko liian romanttinen?
                                    Tämän kokoiset(30x40cm) taulut ovat hyviä lipastonpäällistauluja
 
 
 
 

 
 
 









Kaupunkiaiheita ja toivontauluja


Näyttelyn avajaiset olivat maanantaina. Kiitos teille, ketkä olitte mukana! Päivästä jäi tosi hyvä mieli, sillä taidenäyttelyn avajaisissa ja Kivirikon porinapiirissä oli paljon väkeä. Päivän kruunasi ehdottomasti luokkaretkeläisten vierailu! Nopankylän 5-6 luokkalaiset Ilmajoelta olivat luokkaretkellä Seinäjoella. He olivat käyneet uudessa Duudsonit Activity parkissa ( Hauska paikka!) ja tulivat riehumisen jälkeen katsomaan taulujani. Tästä myöhemmin erillinen postaus, sillä he lupasivat lähettää valokuvaterveisiä, kunnes ovat työstäneet näkemäänsä. Jään innolla odottelemaan:)!
 
 
Kivirikko
 
 
 
Viime viikonloppuna sain yhtäkkisen päähänpiston pitää pikkujoulu. Olen jouluhullu, mutta en aloita oikeasti vielä joulunviettoa. Tykkään vain rikkoa arjen harmautta. Perinteisesti kyllä pidämme yhdet varhaiset pikkujoulut ihan vain makustelumielessä ja marraskuussa sitten annetaan mennä ihan täysillä. Kävimme ostamassa jouluisia syöminkejä ja leivontavermeitä, mutta glögiä ei vielä kaupasta löytynyt. Sen valmistimme itse. Laitoimme mustaherukkamehuun jouluisia mausteita ja lämmitimme sen. Toimme kuusen pöydän päähän, sammutimme valot, sytytimme kynttilät ja laitoimme joululaulut soimaan. Tuntui melkein joululta. Maalailin niissä tunnelmissa jouluisia kuvia. Vaikken ole edes päättänyt, painatanko perinteisesti joulukorttimallistoa tänä vuonna. Jos painatan, niin olisikohan tämä yksi niistä?
 
 Tuolla yhdessä asunnossa tunnelmoidaan joulua. Muissa jo nukutaan:)
 
 
Eilen ilalla aloitin monta uutta työtä: kolmea tilaustyötä ja muutamia omia aiheita.  (tilaustöistä kerron myöhemmin) Omat aiheet ovat nyt pääasiassa kaupunkiaiheita ja toivotauluja. Kaupunkiaiheet syntyvät lähestyvästä lomamatkasta (toivottavasti ei tule esteitä). Toivotaulut syntyvät siitä, että kun  tulen  hieman levottomaksi, lukiessani uutisia sodista ja erityisesti silloin, kun sotauutiset tulevat läheltä. Olemme saaneet elää rauhassa ja toivottavasti saamme edelleen. Näissä tauluissa tärkeää on harmonia ja lohdullinen, toiveikas sävy

 

7.-12.10 Seinäjoella vietetään Art & Desing viikkoa. Sitä ajatellen aloitin myös muutamia maalauksia. Klikkaa tästä


 
 




Taidenäyttely Seinäjoen Perhetalo Kivirikossa

 
Tervetuloa katsomaan taulujani ja tutustumaan Seinäjoen uuteen Mannerheimin lastensuojeluliiton  Perhetalo Kivirikkoon  Se on uusi vapaaehtoistoiminnan keskus. Perhetalo Kivirikossa toimivat MLL:n Pohjanmaan piiri ja Seinäjoen paikallisyhdistys. Talossa toimii mm. 
lapsiparkki, erilaiset kerhot ja porinatupa.
 
Kutsun kaikki lähellä asuvat kotiäidit ja -isät lapsineen (saavat muutkin tulla, jos päivällä pääsevät:)TAIDENÄYTTELYN AVAJAISIIN maanantaina 8.9 klo 10-12.30
Osoite  Puskantie 36c. Keltainen puutalo samassa Musiikkiopiston ja hammaslääkärin pihapiirissä.
 
Eli Porinatuvan yhteydessä on näyttelyni avajaiset.  MLL tarjoaa keittoa pieneen hintaan. Katso täältä tarkemmin. Ja minä tarjoan keksiä, mehua ja kahvia. Sydämellisesti tervetuloa!
 
 
 

 
Taidenäyttelyn nimi on Tässä aamussa toivo
 
Se on kannanotto toivon, rakkauden, sylin ja kiireettömän lapsuuden puolesta.
 


                                                              Tyttö ja omenankukat


                                                                      Rakastan

                                                                                                              



                                                                   Tänne palaan

                                                           Toivo nousee

Valokuvapostia viimepäiviltä


 Olen saanut asiakkailtani valokuvapostia, Kiitos! :)
ja Tervetuloa uudet blogin lukijat!


 
Tämän taulun omistaja kertoi, että taulu on eteisaulassa. Se tervehtii häntä, perhettään ja vieraitaan ensimmäisenä, kun astuvat ovesta sisään.

Olin maalannut tauluun pohjat jo aeimmin ja kun otin sen taas esiin, päätin vain antaa pensseleiden viedä. Samaan aikaan radoista soi laulu
 " Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän.
Oi, Herra, ystävä lapsien, Sinua muistan ja kiitän..."

Taulu sai nimekseen "Kiitän". Taulua maalatessani muistin, miten paljon on aihetta kiitokseen.


 
Tämän kuvan sain kännykkääni eilen. Taulun nimi on " Tässä päivässä toivo".


Tämänkin taulun kuvan sain kännykkääni vastikään. Taulun nimi. "Kanssani etkö lähde, metsään toukokuun"