Keltainen keinutuoli

Harmaana harmaata vasten on sää nimittäin. Sitä olen miettinyt, että miten se kesäyön harmaus tuntuu ihan järjettömän kauniilta. Miksi tämä marraskuun harmaus ei näyttäydy minun silmiini yhtä hienolta? Olisiko aika vaihtaa asennetta, koska lunta ei läheskään aina tähän aikaan vuodesta ole? Olen muistellut kesäöitä Kuusamossa. Niitä iltoja, kun järven pinta on tyyni ja istun tai istumme laiturilla. On aivan hiljaista, vain jostain kaikuu taivaanvuohen vaimea määkäisy. Kiireettömyys.

Näissä kesäillan kaihoisen kauniissa tunnelmissa on syntynyt pari taulua.

Harmauteen tuo valoa kahden nuorimman ipanan synttärit. Toisia juhlittiin tänään. Oli iloiset, eloiset juhlat. Oli söpöjä ja vilkkaita eskarilaisia. Onneksi meillä oli ohjelmaa lähes joka minuutille, sillä pienikin ohjelmoimaton aika meni painiksi. Sellaiseen en ole rauhallisen tyttölauman (ja yhden pojan) äitinä tottunut. En oikein osaa hahmottaa, milloin leikki on kivaa kisailua ja milloin se onkin tappelua. Ei sillä, ettei meillä tapeltaisi, mutta tytöt tappelevat räkyttämällä ja jos oikein tulistuvat, niin saattavat olla toisen hiuksissa kiinni. Silloin todellakin tiedän, että nyt pitää puuttua.

Vaikka siis sää vetää vähän suunpieliä alaspäin, harmaa on hyvä väri. Sen sadat sävyt kiehtovat minua. Harmaa on siitäkin mukava väri, että se korostaa muita värejä. Ehkä suosikkini tällä hetkellä on harmaa yhdistettynä vaaleanpunaiseen tai okraan.

Ipana maalaa aurinkoisemmilla sävyillä. Hän halusi maalata papalle isänpäivätaulun. Teimme sen tällä helpolla tyylillä. Hän piirsi ja väritti ekaks papan kuvan öljypastilleilla ja sen päälle maalasi värikkäitä raitoja Märällä pensselillä ja akryylimaaleilla. Öljypastelli hylkii märkää maalia, niin alla oleva piirustus ei peity. Tuli kyllä aika papan näköinen taideteos.

Tällä tekniikalla on samalta taitelijalta tulossa muutama taulu pukinkonttiinkin...

Nyt taitaa hetkeksi valostua. Lunta satelee...

ps.