tiistaina, huhtikuuta 25, 2017

Huttaroon keinutuoli






































Keinutuoli on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani kaluste. Ostin sen Pattijoen Vanhasta Eedwartista, kun olin 18 vuotias ja muuttamassa kotoa Ouluun opiskelemaan. Tietysti tarvitsin ennenkaikkea keinutuolin. Ostin myös pari nojatuolia vieraita varten. Sängyn sain tädiltäni ja muutaman astian äidiltäni. Niillä pääsin hyvin oman elämän alkuun.

Olen omistanut keinutuolille oman kirjoituksenikin Se keinutuoli.


Minulla on ollut tapana maalata keinutuolissa pieniä tauluja sen lisäksi, että olen istunut siinä vauva tai isompi lapsi sylissäni. Keinutuoli on ikään kuin toiminut vaatimattomana ateljeenani. Siitä siis syntyi nimi yrityksellenikin: Keltainen keinutuoli.


Keinutuoli edustaa minulle hyvää tuulta ja hitaita päiviä. Jos päivä ei ole hidas, niin istuessaan keinutuoliin sitä väkisinkin rauhoittuu. Keinutuolissa istuessaan on aikaa ajatuksille. Se on leppoisten jutustelujen paikka.






Viime torstaina sain keinutuolin myös kaulaani. Ajattelin pitää korua ainakin taideilloissa ja muissa taidetapahtumissa. Saattaa olla, että se on tullut roikkuakseen kaulassani kaikki päivät. Se on niin iloinen. Se voi muistutella minulle hitaudesta ja huolettomuudesta.  





Korun teki minulle Huttaroo. Se on yritys, joka tekee uniikkeja koruja asiakkaan mallin mukaisesti. Huttaroo tarkoittaa eteläpohjanmaan murteella askartelua, näpertelyä ja puuhastelua. Huttaroo on kahden Seinäjokisen naisen, Anna Koskimäen ja Kati Aurasen yhteinen yritys.




Halusin korun logostani. Lähetin vain Huttaroolle kuvan käyntikortistani, josta he tekivät minulle korun. (Logoni on piirtänyt aluksi veljeni Henri Heimoartista, siitä yksinkertaisemmaksi muokkasimme sitä Petrus poikani kanssa viime kesänä.) Ehkä vielä maalaan tuohon koruunkin tuon yhden pinnan keltaiseksi, jos osaan noin pientä maalata.

Huttarookoru voisi olla ihana lahja äidille tai mumolle. Sen voi teettää esim. lapsen piirustuksesta tai vaikka vauvan jalan jäljestä. Millainen koru voisi yllättää ylioppilaan tai valmistuvan...?



Mukavaa tiistaita toivottelee Virpi kontaten lattialla (iso teos työn alla. Sitä ei onnistu keinutuolissa maalata.)



torstaina, huhtikuuta 20, 2017

Yllätysreissulla

" Hammaslääkäriin" sanoin, kun menin hakemaan lapsiani yksitellen koulusta tuntia ennen sen loppumista. Katsoin hetken heidän hölmistyneitä ilmeitään, kunnes kuopus sai luvan kertoa, että meillä on YLLÄTYS!


Olimme nimittäin esikoisemme kanssa miettineet, mitä mukavaa voisimme tehdä pääsiäislomalla. Päätimme järjestää yllätyksenä pikku reissun Tallinnaan. Jouduin kysymään lapsille koulusta vapaata vipan tunnin. Ihanat opettajat olivat siis juonessa mukana. Edellisiltana pakkasimme salaa matkalaukut. Lapset  kyselivät useampana päivänä, mitä tehdään pääsiäisenä? Eikö lähdetä mihinkään? Eikö tule vieraita? Kuivaa! Minä hykertelin mielessäni tyytyväisenä.
Yllätyksen paljastettua oli kiva huomata lasten reaktiot. Osa hihkui riemusta, osa oli hölmistyneitä, joku epäili, että häntä huijataan.

Satamassa oli poikkeuksellisen vähän väkeä. Tavallisesti meitä ei juuri edes huomata, kun solahdamme väkijoukkoon. Nyt huomasin yhden jos toisen huulilta, kun laskivat lastemme määrää. No, onhan meitä:).


Tarkoitus oli siis lähteä katsomaan Tallinnan kevättä, mutta...



 


 ...räntää satoi vaakaan ja paleli.


Siispä hyppäsimme bussiin (ts. ostimme sataman R-kiskalta bussiliput) ja ajelimme vain huviksemme aamutuimaan. Näimme siis Tallinnaa tällä kertaa isommalta alalta, kun tavallisesti. Menimme bussilla kauppakeskus Rocca al Mareen. Se on siinä eläintarhan lähellä, mutta näin kylmällä säällä eläintarha ei houkutellut.


 

 





Hotellimmekin oli eri puolella, kuin yleensä. Se sijaitsi vanhan kaupungin toisella puolella kylpylähotelli Park inn by Radison Meriton. Se oli kiva, erityisesti kylpylän vuoksi, jossa kävimmekin molempina päivinä.

Tyttö ikkunalla


Onneksi toinen päivä oli aurinkoinen, vaikkei lämmin sekään. Hiimailimme vanhassa kaupungissa, puistoissa ja kirkoissa aistimassa pääsiäistunnelmaa.

Kevein kengin kevätsäässä.


Yllättävän hyvin jaksoivat lapset kulkea, vaikka kävelimme monen monta kilometriä. Vinkunaakin tosin välillä kuului.











Kun ajelimme yöllä kotiin. Rakkaat ystävämme Inkoosta olivat sillä aikaa saapunet meille. Aamulla sitten tapasimme heidät. Heidän perhe oli kasvanut yhdellä koiralla viime näkemästä. Lapset hoivasivat koiraa mielissään.


Oli mukava, sosiaalinen pääsiäinen. En siis maalannut sipaustakaan pääsiäislomalla. Nyt olen sitten ollut täysi höyry päällä.

tiistaina, huhtikuuta 11, 2017

Marmorointi/ pääsiäisjuttuja lasten kanssa osa 3/3


Marmorointi on vanha tekniikka koristeluun. Me marmoroimme tänä pääsiäisenä kananmunia, massamunia, paperia ja kulhoja.







Laita astiaan vettä, tipauta tippa, pari väriä. Voit laittaa useampaakin väriä ja tikulla vähän sekoitella värejä toisiinsa. Upota kananmuna veteen ja pyörittele vähän. Valmis.







Samalla tekniikalla, vähän laakeammassa vesiastiassa marmoroimme kulhoja ja pahvikortteja.
Näitä maaleja käsitellessä kannattaisi olla kumihanskat, koska maali ei lähde helposti pelkällä vedellä pois. Myös haju on ärsyttävää, vaikkakaan maalien korkit eivät tarvitse olla kauaa auki ja tekniikka on muutenkin nopeaa.




 

maanantaina, huhtikuuta 10, 2017

Pääsiäisjuttuja lasten kanssa osa 2/3



Kuulin summittaisen ohjeen pääsiäiskulhoista ystävältäni. Olimme jo tehneet nämä, kun huomasin muutamassa blogissa tällä samalla tekniikalla tehtyjä. Alkuperäinen idea on The little Village blogista.

Tässä meidän ohje. Laita kattilaan 3dl vettä ja 1dl sokeria, kiehauta. Kaada keitetty sokerivesiseos sumutepulloon. Pyöritä vessapaperia puhalletun ilmapallon ympärille ja sumuta vesisokeriseoksella.  Pyöritä toinen kierros ja sumuta. Tee näin 6-8 kierrosta ja laita kuivumaan. Kuivuminen kestää muutaman päivän. Me kuivattelimme niitä lämpimän takan lähellä. Kun pinta on kova, puhkaise ilmapallo. Kulho on valmis. Me leikkasimme niin, että saimme yhdestä pallosta yhden isomman ja yhden pienemmän kulhon. Osa halusi vähän koristella maaleilla kulhojaan.



 

Tämän kulhon sisus ja reunalaitaa on spreijattu kultaisella.






torstaina, huhtikuuta 06, 2017

Huolista ja huolettomuudesta

Mustarastaan laulu iltaisin tuo niin onnellisen olon, että melkein itkettää. Sen soinnissa on samalla ilo ja haikeus. Tulee ilo etenevästä keväästä, mutta samalla muistuttaa, että yksi ystävämme kaukana on vakavasti sairaana. Me muistamme heitä joka päivä, mutta tunnemme olevamme vähän avuttomia, sillä emme voi mitenkään konkreettisesti auttaa. He asuvat maaliman toisella laidalla. Me toivomme ja rukoilemme.



Nämä taulut ovat nyt näyttelyssä Vaasassa Cafe Ylikivassa.







Eräs asiakkaani halusi, että kertoisin hänelle, millaisista ajatuksista heidän taulunsa on syntynyt. Emmin, sillä pelkäsin, että jos he näkevät taulussani jotain ihan muuta. Kerroin kuitenkin ajatuksistani. Kerroin siitä, kun kuulen jonkun sairastuneen, huolestun ja jään miettimään ja murehtimaan heidän tilannettaan. Mietin heitä, mutta samalla kait myös meitä. Mitä, jos sairaus tulee vielä lähemmäs, omaan perheeseen, itseen. Sellaiset ajatukset ahdistavat. Otan maalauspohjan ja pensselit. Maalaan pitkiä rauhallisia vetoja. Tyyniä maisemia, tummia sävyjä ja kirkasta taivasta. Muistuttelen itselleni keveistä kesäilloista, tyynistä pinnoista ja siitä, että voin heittää huoleni suuremman huomaan. Huolestun helposti ja olen helposti huoleton. On turhaa pelätä, sillä emme siltikään tiedä, mitä vaikeuksia ja onnellisuuksia elämällä on juuri meitä varten. Toivon, että tauluistani välittyisi juuri se tyyneys ja ennen kaikkea valo.
Sain asiakkaaltani todella ihanan vastauksen. Hänen ajatuksensa olivat käyneet niin hyvin yhteen minun ajatusteni kanssa. Olin onnellinen, että juuri tuo taulu päätyi juuri heidän kotiin.








Kuvat ovat eiliseltä. Olimme menossa kotiin, kun ihastelimme auringonlaskua. Minä perinteisesti harmittelin kameran puuttumista (jo toisen kerran samana päivänä). Siinä arvoimme, että ehdimmekö hakea sen, ennen kuin lasku on ohi. Mieheni kurvasi vauhdilla kotiin. Soitin matkalla pojalleni, että laita kamera äkkiä valmiiksi. Parhaimmalta paisteelta myöhästyimme, mutta tunnelmaa oli yhä jäljellä. Tähän vuodenaikaan kamera roikkuu entistä tiukemmin kaulassani. Ihana, ihana kevät!

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2017

Pääsiäisjuttuja lasten kanssa osa 1/3


Aamun sikkuraisilla silmillään eskarilainen riensi ensimmäiseksi katsomaan, olivatko herneen versot kasvaneet. Olivathan ne. Tänä pääsiäisenä herneet korvaavat rairuohon, vaikka uskon, että koulusta kantautuu noin viisi purkillista rairuohoa pääsiäisloman aikoihin.





Kun leivoimme, säästimme munankuoret. Lapset sumuuttivat niihin vähän kultaista spraymaalia ja kun se kuivui, niin hiukan vaaleanpunaisella maalilla muutamia vetoja. Istutimme osan herneenversoista purkkeihin ja osan munankuoriin. 




 






 Seuraavaksi kerron kulhoista, joita olemme tehneet pääsiäiseksi.

ps. tässä linkki Vaasan ikkunan digilehteen. Haastatteluni ensi lauantain taidenäyttelyn avajaisia ajatellen. Tervetuloa siis Vaasan Kahvila Ylikivaan 1.4. klo 11.- 13.



perjantaina, maaliskuuta 24, 2017

Konto

Häiritseekö kaikuminen?



Olen maalannut jo pitkään perinteisten taulupohjien lisäksi taidetta akustiikkalevyille. Kävin yks päivä hakemassa lisää levyjä KONTOlta. Sain mukaani blogiystäväni Villa Bohemian Hannan. Konton Sami esitteli meille tehdasta ja uusia tiloja, jotka he ovat saaneet. Konton levyt ovat Suomalainen, ekologinen valinta kaikumisen estämiseksi. Suunnittelimme myös uusia yhteistyökuvioita, joista kerron tuonnempana.







Heti kotiuduttuani Kontolta aloin maalata tilaustaulua Kristiinankaupunkin. Kerroinkin tästä postauksesani vierailustani siellä. Pääsin niin hyvään maalausvireeseen, etten malttanut mennä nukkumaankaan. Yöunet jäivät vähän lyhkäsiksi, mutta paikkailin niitä päiväunilla. Tällä viikolla olen maalannut tätä joka päivä. Nyt se alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Tällainen siitä tuli.
Samaan kotiin on valmisteilla toinen isompi taulu. Se on vielä keskeneräinen



Olen saanut joskus asiakkaaltani kivan viestin, että auringonpaisteella (tai kohdevalolla) taulu muuttuu veistokseksi. Tälle taululle taitaa käydä samoin.




Meillä on hiljaista. Monta suurta akustiikkalevyä nojailee seiniä vasten odottelemassa maalausta.

Aurinkoista viikonloppua toivottaa Virpi