Sinä aamuna minua jännitti aikalailla. Jännitti samaan tapaan, kuin alkuvuosina taidetta tehdessäni, kun laitoin taulun kuvan tai menin näyttämään taulua eka kertaa tilaajalle. Ainahan se jännittää jonkin verran, mutta tänään erityisen paljon...
Kävin suunnittelemassa tauluja tässä kodissa etukäteen. Tämä koti on erittäin komea pohjalaistalo peltolakeuksien keskellä. Toisen taulun oli määrä tulla lipaston ylle eteisaulaan. Se näkyy heti ensimmäisenä, kun kodin oven avaa. Toinen samaan tilaan, portaikkoon. Mittasimme yhdessä sopivat taulukoot, sellaiset, kuin silmä sanoo, että tähän tilaan tämän kokoinen. Talonväen toiveena oli, että taulut olisivat harmonisia. Sain oikeastaan ohjeeksi vain, että maalaa meille abstraktit taulut; Harmonia 1 ja Harmonia 2. Ehdottivat, että toinen voisi olla tummempi ja toinen vaaleampi taulu. Sanoivat, että tauluissa saa olla myös väriä, mutta sain vapaat kädet sen suhteen. Minä aistin kodin tunnelmaa ja väritystä ja aloin mielessäni maalata tauluja.
Kun suunnitteluhetken jälkeen ajelin peltojen keskellä, aurinkoista tietä eteenpäin olin onnellinen. Tunsin, miten rakastan tätä työtä ja miten iloinen olin tästä tilauksesta, jolle sain aika vapaat kädet.
Sain onnekseni taulupohjat hetimiten. Päätin, että aloitan maalaamisen mahdollisimman pian, jotta muistan mahdollisimman hyvin kodin tunnelman. Halusin tuoda tauluihin valoa, vapautta, positiivista energiaa harmoniaa ja musiikkia, sillä ne asiat kuvaavat mielestäni tätä kotia ja perhettä.
Tämän taulun suunnittelin jo mielessäni aika tämänlaiseksi. Päätin, että tauluun tulee lakeus ja musiikki. Tämän pitkän, kapean taulun koko 70x180cm ajattelin eteisaulaan. Tähän tauluun maalasin aamun valoa.
Tämä toisen taulupohjan, koko 110x150cm, otin esiin hiljaisena kesäyönä. Päätin, etten suunnittele taulua juurikaan, muuta kuin että tämä se tummempi taulu. Mietin vain kodin tunnelmaa ja annoin mennä. Ajattelin lakeutta, mutta kai myös veden heijastuksia, kuten tauluissani tapaa olla. Laitoin tauluun murrettua oranssia, ruskehtavaankin taittavaa, mustaa, harmaata, valkoista ja jotenkin koin, että molemmat taulut vaativat vähän kullan hohtoakin.
Minä nautin suunnattomasti näitä tauluja maalatessani. Olen maalannut viime kuukausina vain vähän vauvan hoidon lomassa. Olemme myös reissanneet kesällä paljon. Reissuilla olen toisinaan haaveillut pääseväni maalaamaan. Luulen, että tauot maalaamisesta ovat olleet hyväksi minulle. Olen löytänyt uusia värejä ja uusia maalausideoita. Kun sain nämä taulut valmiiksi, kuulostaa leuhkalta, mutta pidin niistä paljon. Tällä kertaa sain myös taulut valmiiksi huomattavasti nopeampaa, kuin olin ajatellut.
Yleensä laitan taulun tilaajalle kuvia etukäteen kommentoitavaksi. Jatkan kommenttien pohjalta taulua. Saatan muuttaa jotain kohtaa tai lisätä väriä tai vähentää sitä. Usein minun ei tarvitse tehdä enää mitään kuvan laittamisen jälkeen, vaan saan vapaasti viimeistellä taulun. Melkein joka kerta onnekseni, taulua viedessäni, asiakas sanoo sen olevan ihanampi, kuin kuvissa. Tämä on musiikkia korvilleni! Usein kuvissa ei näy esim. struktuuripinta.
Tällä kertaa minulle tuli fiilis, etten laita kuvaa lainkaan, vaan vien suoraan taulut koetille. Siksi minua taisi jännittää erityisen paljon.
Kun avasin oven, taulun tilaajaperheen vanhemmat myönsivät itsekin jännittävänsä. Ennen kuin näytin taulun, sanoin, että tärkeintä on, että he sanovat rehellisesti, tykkäävätkö taulusta. Pahinta minusta olisi, että he sanoisivat, että ihan kivoja ja ajattelisivat, että "Voi ei, mitä töherryksiä!"
" Tämä on sun kaunein taulu"- kuulin. Mikä helpotuksen huokaus! Tuli mahtava fiilis, kun huomasin, miten hyvin taulu sopi lipaston päälle eteisaulaan. Värit täsmäsivät mielestäni täydellisesti hirsiseinään. Kuitenkin minua häiritsi taulun vasen alareuna. Käytin vielä taulua kotona ja maalasin alareunaan hieman tummahkoja sävyjä ja valkoista, jotta sain tasapainon tauluun.
Toisen taulun nostimme portaikkoon ja siihen se jäi. Se on aika voimakas teos. Se sopii erityisen hyvin korkealle. Olin onnellinen huomatessani, että se kävi siihen niin hyvin ja varsinkin siitä, että taulun tilaajat pitivät siitäkin!
Sain vielä myöhemmin viestin, jossa sanottiin: " Kuinka oot osannutkin maalata noin hienot taulut. Täytyy aina pysähtyä katsomaan. "
No, tulipa tästä nyt hehkuttava postaus, mutta sallittanee, kun nyt siltä tuntuu:)
